Ensimmäinen työpäivä

Urani UCLssa alkoi paperihommien merkeissä. Päivä kului nopeasti suhatessani ympäri Gower Streetin varrella olevia kampusrakennuksia. Verotus, National Insurance ja pankkitilin avaaminen ovat avuliaan HR-toimiston ansiosta lupaavalla alulla, ja tietokone- ja käyntiluvat toimivat jo. Speksattuani tulevan tietokoneeni laitoksen tietokoneylläpitäjän kanssa mielestäni kohtuulliseksi, pomoni Lars, aiemmin Berkeleyn ja Michiganin miehiä, kysyi "Why not just max it out?" Muu ryhmä käyttää enimmäkseen Macceja, mutta itse haluan Linux-koneen näitä hommia varten. Kontolleni tulee jonkin verran rinnakkaisohjelmointia, joten myllyn ydinten määrä tulee olemaan kahdeksan tienoilla.

Department of Earth Sciences sijaitsee siis Kathleen Lonsdale -rakennuksessa, joka on komeasta ulkokuorestaan huolimatta aitoa 70-lukua sisältä. Käytävät ja huoneet ovat nuhjuisia ja melko pieniä, ja kokolattiamatto peittää lattioita suurelta osin. Tämänkaltainen interiööri tukee hyvin sitä välitöntä vaikutelmaa, että laitoksella vallitsee armoton tekemisen meininki.

Oma huoneeni on kolmannessa kerroksessa, ja sen tulee jakamaan kanssani saman projektin "senior postdoc", italialainen Roberto. Uskoisin että tämä on erinomainen järjestely.

UCLsta iskin undergroundilla Notting Hilliin, jossa Johanna oli kierrellyt paikkoja jo jonkin aikaa. Söimme lounaan Notting Hill Gaten aseman läheisessä gastropubissa, minkä jälkeen kävelimme rauhassa Bayswateriin.

Päivän päätteeksi lähdimme Itä-Lontooseen, Shoreditchin Comedy Cafe Theatreen katsomaan standuppia. Esiintyjiä oli neljä, ja show oli varsin hauska. Meidät niputettiin yleisössä istuneen laivasuunnittelijan kanssa ryhmään "you successful fuckers", mikä oli tietysti suuri kunnia.

Kaupunkiin

Vaikka Finchleyssa ei sinänsä ole mitään vikana, päätimme viettää päivän Lontoon keskustassa. Halusin varmistaa ettei perjantain työhön saapuminen mene sekoiluksi, ja lisäksi halusimme tutustua Bloomsburyn kaupunginosaan, joten ensiksi otimme undergroundin Finchley Centralista Eustoniin. Matka kesti juuri sen 20 minuuttia jonka vuokraemäntä oli luvannut sähköpostissaan aikanaan. Tähän päälle kävelyt molemmissa päissä, ja työmatkani näyttäisi olevan noin puoli tuntia. Ei paha!

Tuleva pomoni neuvoi sähköpostitse saapumaan perjantaina Gower Placen puoleiselle sisäänkäynnille Kathleen Lonsdale Buildingiin, joten sinne suunnistimme asemalta. Katu näytti tältä:

Sisäänkäynti oli jylhä:

Viereisellä Gower Streetilla sijaitsee itse päärakennus ja muita yliopiston julkisivuja:

 

Oli hienoa huomata, että kortteleista löytyy runsaasti pubeja, joskin aamupäivällä ne olivat vielä kiinni. UCL:n oppilaskunta ylläpitää pientä baaria heti työpaikkani sisäänkäynnin vieressä. Seuraavasta korttelista löytyy The Jeremy Bentham, joka on nimetty yliopiston perustamisen voimakkaan taustavaikuttajan mukaan.

Seuraava paikka on nimeltään The Court. Ja Tottenham Court Roadilta löytyy tarvittaessa lisää. Kuten hyvä ystäväni Suomessa toteaisi, "oujee."

 

Bloomsbury on todella miellyttävä paikka tämänpäiväisen perusteella. Kävelimme parisen tuntia kortteleita, ja särmä atmosfääri, suuri ravintoloiden määrä ja runsaahkot viheralueet tekivät vaikutuksen. Ainoa ikävä puoli oli koko päivän keskustassa hieman haitannut 'roskahippusten' lentely silmiin vähän väliä. Ei näin Finchleyssa.

Päädyimme seuraavaksi lounaalle Soho Squarelle ja sieltä drinkille läheiseen pubiin. Johanna vanhana Britannian-asukkina sivisti minua pitkin päivää, ja opin mm. mikä on ero public housella ja free housella. Ensimmäinen tarjoaa vain tietyn panimon juomia ja jälkimmäinen vapaasti mitä vaan. Kuvassa taustalla näkyy kaikki liikkeet ja ravintolat täyttävä kuningattaren kunniaksi viritetty Union Jack -koristelu.

 

Myöhemmin halusimme vielä käväistä Islingtonissa. Päädyimme kävelemään Highburysta alueen läpi City of Londoniin saakka, missä söimme City Pointin Wagamamassa. Paikallinen työväki oli ulkona näinä alkuillan hetkinä sankoin joukoin. Johanna kertoi että näin on torstaisin Cityssa tapana.

 

Finchley

Alivuokralaishuoneeni ei ole valtava, mutta se on kodikas. Kymmenessä neliömetrissä riittää tilaa juuri sopivasti yhdelle, ainakin kun näkymä puutarhaan luo harhakuvan suuremmasta tilasta. Ensimmäinen vuorokausi talossa on muutenkin sujunut hyvin, joten eiköhän täällä pärjää jouluun saakka.

Talon julkisivu on klassinen.

Sylvan Avenuen välittömässä läheisyydessä on lahjoitusvaroin ylläpidetty erittäin hieno puisto, The Avenue Estate Park. Täällä tuli vastaan koira toisensa jälkeen kytkemättömänä ja niiden seurassa ilmeisesti puolalaisia äitejä lastenrattaiden kanssa.

Finchleyn pääkatu päivänvalossa näyttää tältä:

Söin luonaaksi 4.5 punnan pastan, ja luin samalla Britannian suurilevikkisimmästä sanomalehdestä The Sunista jutun Queen Elizabethista, jonka 60-vuotista valtakautta juhlitaan pian isosti. Palattuani kotiin, neuvottelin vuokraemännän Annin kanssa vuokranmaksusta, ja hän kehotti minua rauhassa hankkimaan ensin pankkitilin. Se mennee aikaisintaan ensi viikon lopulle, sillä kuningattaren juhlallisuudet vaativat kaksi kansallista arkipyhää alkuviikosta. Lukemastani lehtijutusta jäi mieleen seuraava lause: "[The monarchy] is an irrational and ancient system, but it works because it gives the people of Britain an almost mythical figure of loyalty."

Iltapäivällä lähdin Johannaa vastaan Leicester Squaren asemalle, jonne underground tulee suoraan Heathrowsta. Odotellessani junaa näin osoituksen siitä että suomalaiset jyräävät täällä kaikilla aloilla:

Juteltuamme isäntäpariskunnan kanssa tovin Finchleystä ja Lontoosta lähdimme The Catcher in the Rye -nimiseen pubiin kahdestaan syömään.

Jo legendaksi muodostunut The Dignity saa vielä odottaa...

Alku

Tuntui kohtuulliselta saapua uuteen kotikaupunkiin muutamaa päivää ennen töiden alkamista. Matka sujui hyvin, lukuunottamatta paria pientä sähläystä. Helsinki-Vantaan päässä nähtiin yksinäinen Samsoniten matkalaukku pyörimässä keskellä ruuhkaista ajokaistaa, kun bussikuski äityi siirtämään ajoneuvoaan 20 m eteenpäin juuri kun olin astunut keskiovista takaisin sisään nostamaan toista laukkuani ulos. Kuski selvästi näki mitä tapahtui muttei kommentoinut asiaa sanallakaan. Norwegian Airlinesin tiskillä täytyi järjestellä kahden laukun sisältöjä uudelleen, jotta säästyin sakoilta. Siinä se, Gatwickista siirryin 13 punnan junalla Victoriaan ja 40 kg laukkujen kanssa 40 punnan taksilla uuteen kotiini Finchleyn Sylvan Avenuelle.

Vuokraemäntä Ann ja hänen miehensä Richard esittelivät asunnon ja huoneeni sekä ystävällisesti neuvoivat minut lähimpään Tescoon ruokaostoksille. Kävellessäni pääkatua Ballards Lanea parisataa metriä edes takaisin ohitin varmaankin pari tusinaa ravintoloita ja sen lisäksi monia snadeja kauppoja notkuvine viini- ja oluthyllyineen. Liikkeet olivat auki ja porukkaa liikenteessä runsaasti, tämä siis klo. 21 jälkeen tiistaina. Hyvä!

Palattuani huoneeseeni korkkasin Carlingin ja päivän Guardianin. Myös FaceTime-yhteys Kallioon tuli testattua ja todettua toimivaksi. Eli tähän mennessä kaikki hyvin.

Huomenna Johanna saapuu seurakseni ja viipyy sunnuntaihin saakka. Vaikka menen esittäytymään työpaikalleni University College Londoniin jo perjantaina, raaka ja yksinäinen tutkijan elämä alkaa siis vasta maanantaina.