Viimeinen taisto

Tällä päivämäärällä on minulla tasan kuukausi aikaa jäljellä Englannin kylmenevällä maaperällä. Tulevaan reiluun neljään viikkoon on sisältymässä monenlaista toimintaa lähtövalmistelujen lisäksi. Edessä on vielä parinkin eri seurueen vierailut isänmaasta tänne sekä erinäisiä kilistelyjä ja mittelöitä kaupunkiin jälkeeni jäävien ihmisten kanssa. Töissä on viljan niittäminen kovassa vauhdissa, ja taidan näiltä näkymin pitää vauhdin yllä aivan viime hetkiin saakka.

Tätä nykyä kierrän tuttuja mielimestojani tiuhempaan kuin normaaliolosuhteissa, sillä haluan nähdä, muistella ja fiilistellä. Silti uutta ja ihmeellistä tuntuu löytyvän joka kulman takaa, läheltä ja kaukaa, kun sitä vain astuu ovesta ulos ja kadulle. Myös vanhoista paikoista paljastuu ikään kuin uusia kerroksia. Ehkä jollakin tapaa kertakaikkiaan pidän silmäni auki eri tavalla kuin vielä jonkin aikaa sitten. Näin ajattelin parisen viikkoa sitten kävellessäni Highgaten kukkulalta kotiin tuore entrecote-pihvi kädessä ja ihaillessani Southwood Lanen taloja. Aika vähenee ja arvostus lisääntyy.

Viimeinen töissä pitämäni esitys ajoittuu ensi keskiviikolle, jolloin vedän ryhmällemme yhteen viimeisen reilun kahden vuoden työni tuottamat tulokset. Olen tyytyväinen urakan saldoon. Vaikka aivan kaikkea tästä en ehdi saada julkaisuvalmiiseen muotoon ennen paluumuuttoani, näen selvästi että paahtaminen on kannattanut. Sanonta jonka mukaan tieteellinen ura alkaa oikeastaan vasta väitöksen jälkeen on nähdäkseni uskottava.

Johanna tuli viikoksi luokseni kuun alussa, ja pääsimme toteuttamaan suunnittelemamme minireissun pohjoiseen. Iskimme Fokella leppoisaan tahtiin illaksi Liverpoolin kaupunkiin, pysähtyen matkalla noutamaan vanhan metallisen Ebaysta löytyneen bistro-tuolin. Kaupunki osoittautui kohdallamme sateiseksi ja kylmäksi mutta toki visiitin arvoiseksi paikaksi. 1800-luvulta peräisin oleva punatiilinen Albert Dockin satama-alue oli vaikuttava kokonaisuus, ja löytyipä kaupungista craft beer -pubikin. Opimme, että Liverpool on aikanaan ollut globaalin orjakaupan pääkaupunki, sekä että kaupungista on saanut Beatlesin lisäksi syntynsä myös Titanic, White Star Line -laivayhtiön toimistosta. Huomattavaa oli myös, että 15 minuutin taksimatka keskustan liepeiltä hotellillemme kustansi piirun verran yli neljä puntaa, tilattuna suoraan ovelle.

Paluumatkalla seuraavana päivänä pysähdyimme illaksi ystäviemme Saran ja Davidin luo Rugeleyyn. Tätä reipasta pariskuntaa on aina hauska nähdä, ja tällä kertaa kun olimme keskellä viikkoa liikkellä, lapset kokivat aikaisen nukkumaanmenon. Fokke osoitti olevansa kelpo peli myös pidemmässä maantieajossa, ja rankan sateen yllättäessä olin iloinen äskettäin vaihdetuista tuliteristä pyyhkimistä.

Johannan syntymäpäiviä vietimme fitzrovialaisen sivukujan Charlotte Placen ravintolassa nimeltä In Parma. Paikka on nimensä mukaan erikoistunut parmalaiseen ruokaan ja juomaan, ja hitto soikoon, näin hyvää parmankinkkua ja parmesaania sitä harvoin jos koskaan saa. Lambrusco, eli eräänlainen kupliva punaviini, tarjoiltiin pienissä kulhoissa, ja se sopi ruokaan kuin nyrkki silmään. Paikan pääjehu kertoi innostuneesti kaikesta tarjoilemastaan ja siitä, miten antimia tulisi nauttia aitoon tapaan. Teimme parhaamme.

Tom ja Paula kutsuivat minut viettämään iltaa kanssaan ollessaan lomalla kaupungissa, ja ilomielin lähdin mukaan. Syötyämme Denmark Streetin Flat Ironissa, suuntasimme Duchess Theatreen katsomaan näytelmää The Play That Goes Wrong. Kyseessä oli tolkuttoman hauska, hieman Monty Python -henkinen parodia kuvitteellisen amatööriteatterin murhamysteeriproduktiosta joka todellakin menee pahasti pieleen. Mielestäni tämä oli West Endiä parhaimmillaan. Näytelmä saa vieläkin hymyilemään.

Suostuin kastelemaan ystäväni ja kollegani Carloksen huonekasvia miehen tehdessä lomareissun USAn veljensä luo, ja palkkioksi sain pullon kyseisen veljen viinitarhalta peräisin olevaa sauvignon blancia. Ehdin koemaistaa hieman makeanpuoleista mutta varsin kelpoa viiniä eräänä iltana kotonani, mutta loppuun se tuli nautittua Carloksen tarjottua vielä pitkän kalalounaan kotonaan Muswell Hillissa. Mietin, että olisi hienoa osata itsekin laittaa ruokaa kunnolla.

Kun istuimme viime perjantaina afterworkeilla tutussa The Court -pubissa, oli paikalla myös ryhmämme uutta verta, pohjois-irlantilainen Lee ja äskettäin Kiinasta Imperiumiin muuttanut Hang. Äskettäin USAsta saapunut kiinalaisvahvistuksemme Bing ei päässyt mukaan tällä kertaa, mutta Jamesin tyttöystävä Grace lyöttäytyi mukaan iloiseen seurueeseemme. Hauskaa meinasi olla, ja The Courtista siirryimme luontevasti karaokeen Poland Streetille Sohoon. Tällä kertaa paikallinen karaokekoppikonsepti näytti kyntensä, ja tunnelma oli katossa. Illan aikana nähtiin monia hienoja vetoja, joista Hangin esittämä Moon River oli yksi parhaista. Napin painallus toi huoneeseen kierroksen Punk IPAa. Aivan halpaa tämä huvi ei kuitenkaan ole, se on myönnettävä. Ennen lähtöäni, työporukallamme on tiedossa ainakin historiallisten pubien kierros Cityssa ja Holbornissa sekä viimeinen ehtoollinen Tayyab'sissa.

Huomasin katupysäköinnin nurjan puolen aktualisoituneen Foken kohdalla, kun lauantaina olin lähdössä liikenteeseen. Selvästikin joku valkoisen väristä autoa ohjastava henkilö oli lähtenyt aivan liian innokkaasti autoni takana olevasta parkkitaskusta, ja tulos oli selvästi nähtävissä naarmuina ja hieman murjottuna puskurina Fokessa. Hain Halfordista touch-up-maalia ja vein auton pestäväksi Fortis Greenille, jossa sekä sisä- että ulkopesu kustansi yhteensä uskomattomat 10 puntaa.

Myöhemmin, maalatessani autoani Jackson's Lanella pari korttelia kodistani, muuan lehtiä haravoiva vanhempi mieshenkilö tuli tiedustelemaan mitä oli puskurille käynyt. Samalla sain kuulla kiinnostavaa paikallishistoriaa näistä Highgaten kortteleista, mm. että vieressämme seisovan talon suunnitellut arkkitehti oli suuri Alvar Aallon fanittaja, ja että korttelin erikoisen näköiset ja itse asiassa pohjois-amerikkalaiset puulajikkeet olivat saman arkkitehdin intohimoinen harrastuskohde. Syntyperäisenä lontoolaisena miehen neuvo oli unohtaa pienet tällit auton kuoressa, kun niitä tulee kuitenkin lisää harva se päivä. Sitä nähdäkseni tuottaa suuri autotiheys ja paikallinen asenne, että auto on tarkoitettu käyttöesineeksi.