Kaksi kaupunkia

Pariisissa vietetty viikonloppu oli varsin virkistävä ja miellyttävä pulahdus mannermaiseen kaupunkitunnelmaan. St Pancrasin asemalta ajallaan lähtenyt perussiisti Eurostar-juna jyskytti Gare du Nordille noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Olimme perillä puoleltapäivin perjantaina, ja paluujuna oli lähtevä sunnuntaina neljän jälkeen iltapäivällä.

Kaupunki oli hieman rauhallisemman tuntuinen kuin se josta saavuimme. Kadut olivat leveämpiä, talot korkeampia ja samalla hieman sirompia ja nätimpiä. Ilma oli lämmin ja yleisesti ottaen tuntui siltä että kaikki oli kirkkaampaa ja vaaleampaa. Tuhannen ja yhden eri kielen sijaan kaduilla paukkui lähinnä ranska. Busseja ei juurikaan näkynyt, ja metroasemat olivat vähintäänkin yhtä tiheässä kuin á Londres.

Hotellimme Rue Leboutexilla 18. kaupunginosassa oli hieman "kuppainen" mutta teki tehtävänsä. Ehdoton plussa oli alue jolla majoituksemme sijaitsi. Kadut olivat juustokauppojen, teurastamojen, bistrojen ja baarien reunaamia, ja mikä tärkeintä, muita turisteja ei tullut vastaan juuri laisinkaan. Astuimme rohkeasti mukaan, ja teimme parhaamme paikallisen kielen saralla.

Viikonloppuun kuului runsaasti kävelyä, viiniä, ruokaa, antiikinmetsästystä sekä tietysti luvattua craft beer -hifistelyä. Pieni taisteluväsymys vaivasi viikonlopun päätteeksi, mutta onneksi vasta reissun viimeisinä tunteina.

Aivan päällimmäiseksi jäi fiilis, että tässä kaupungissa arvostetaan hyvää ruokaa. Mehukas liha, niin sopivasti kypsennetty kuin raakakin, tuottaa suurta nautintoa. Kääntöpuolena tälle, kasvisruokaa oli vaikeampaa löytää kuin Lontoossa. Myös kala ja juusto oli kertakaikkiaan perhanan maukasta. Vakioravintolamme (toista kertaa), Le Mâchon d'Henri Rue Guisardella, on oikeastaan kaikkea mitä tämän hintaluokan paikalta voi vaatia: paikallisten täyttämä pieni "luola", jossa avokeittiö räiskyy ja kaksi ihmistä syövät ja juovat erinomaisesti viidelläkymmenellä eurolla. Tämä oli yksi monista paikoista joissa alkeellisella ranskan kielellä käydyt keskustelut lisäsivät kokemukseen.

Tietynlainen "benchmark" kaupungille on mielestäni myöskin se, että Monoprix-ketjukaupan kylmähyllyillä on tarjolla n. 15 eri tuottajan kylmäsavulohta. Lisäksi tuorekalatiskihän löytyy täältä ja suurinpiirtein joka kioskista muutenkin.

Kaupunkimaisema on kaunis, ja kokemuksemme mukaan pariisilaiset ovat ystävällisiä. Ehkäpä kieli vaikuttaa asiaan. Matkalla pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa d'IPA française, ja hyvää ja hedelmäistä se kyllä oli. Kotiin asti kulkeutuikin paikallisen pienpanimon nimeltä Brasserie de la Goutte d'Or kirpeää samaisen tyyliluokan olutta.

Tässä kuvia viikonlopun varrelta.

Toki lämpö ja valo palaavat kevään myötä tuotapikaa myös Lontooseen. Päästäksemme osalliseksi Wimbledonin lipunostorulettiin, siis osallistuaksemme arvontaan jossa on mahdollisuus voittaa oikeus ostaa kohtuuhintaisia lippuja tapahtumaan etukäteen, lähetin legendaarista postikoodia SW19 kohti kirjeen jonka sisällä on osoitteellamme ja postimerkillä varustettu tyhjä kirjekuori. Pian tuon tutun kuoren pitäisi pudota postiluukustamme sisällään kaavake jolla osallistua lipunostoarvontaan. Näin vuonna 2013 Englannissa. Toisaalta, ehkä tämä on kätevä tapa pitää arvontaan osallistuvien määrä kohtuullisena ja palkita asian eteen edes hieman vaivaa näkevät ihmiset tässä nykyisessä nettiklikkausten ja älypuhelimien saturoimassa maailmassa.