Tie kutsuu

Menneeseen pariin viikkoon on mahtunut runsaasti touhua. Tutustuimme Akselin ja Suvin kyydittäminä läheiseen kuninkaalliseen Windsorin pikkukaupunkiin. Linna oli vaikuttava ulkoapäin, ja Fudge Kitchenin antimet maistuivat. Viereinen Maidenhead ei ollut Patrick Hamiltonin jäätävän teoksen Hangover Square sisältämien myyttisten muisteloiden veroinen, mutta alla oleva nätti maisema kylästä löytyi. The Officesta tuttu Slough saa odottaa ensi kertaan.

Johanna esitteli minulle ja myöskin kapungissa visiitillä olleille vanhemmilleen Regent's Canalin viihtyisän seudun. Kanavan rannoilta löytyy monentasoista asumusta.

Viime viikon sunnuntaina läksin ensimmäiselle pyörälenkilleni Imperiumin maaperällä, ja suureksi ilokseni kokemus oli varsin positiivinen. Lähdettyäni ajamaan pohjoiseen Muswell Hillista, päädyin ensin kohtuullisesti liikennöidyille teille Whetstoneen ja High Barnetiin, jonka jälkeen huomasinkin olevani maaseudulla. Lanta tuoksui, ja teillä alkoi näkyä hevosia. Mini Cooperit ja Jaguarit ohittelivat pyörääni hyvällä marginaalilla. Niittyjä ja lammikoita vilisi maisemassa.

Itse pyörä on täyttänyt tähän mennessä kaikki siihen kohdistuneet odotukset. Tuntuma on kauttaaltaan jämäkkä mutta kevyt. Kiihtyvyys on aivan eri luokkaa kuin edellisessä, Focuksen periaatteessa ihan kelpo ratsussa. Ensimmäisten ylämäkien alkaessa naamani vääntyi tottumuksesta irvistykseen, mutta virne hälveni kun huomasin että tämä laite todella kiipeää ylöspäin kuin ketterä pieni eläin.

Tänään, viikkoa myöhemmin, suuntasin pyörällä kohti St Albansia, jonne Johanna oli matkannut junalla. Treffasimme pubilounaan merkeissä, jonka jälkeen aloitin kotimatkan. Tuuli yltyi ja hetken kuluttua sade piiskasi kasvoja, kuten säätiedotus oli lupaillutkin. Kokemus toimi muistutuksena siitä, että maantiepyöräily on parhaimmillaan tyynellä poutasäällä.