Myrskyn jälkeen

Tiistaina posti toi tilaamani Three Mobilen SIM-kortin. Laitoin kortin sisään puhelimeeni ja latasin netissä liittymälle 20 puntaa arvoa. Lohkaisin tästä 15 puntaa ostaakseni 30 päiväksi paketin johon kuuluu rajaton netti, 300 min. puhetta ja 3000 tekstiviestiä. Koska puhelinfirmojen silmissä olen luottokelvoton maahanmuuttajapuoskari, enkä itse luota firmojen kykyyn laskuttaa oikein, turvaudun siis toistaiseksi tällaiseen manuaalisesti ylläpidettävään 'pay as you go' -liittymään. Hyvä puoli liittymätyypissä on se, että minua ei voida laskuttaa yli liittymälleni lataamani krediitin. Huono puoli on se, että krediittiä on ylläpidettävä manuaalisesti, käytännössä kerran kuussa.

Three Mobilen kortilla kuuluvuus sekä Finchleyssa että Bloomsburyssa on huomattavasti parempi kuin Vodafonella. Firman oma appi on myöskin mainio, ainakin toistaiseksi. Sallittakoon allekirjoittaneelle terve skeptisyys.

Selasin keskiviikkona Academic Staff Common Roomissa ensimmäistä kertaa The Independentin. Lehti vaikutti olevan tähän mennessä testaamistani selkeimmin kallellaan vasemmalle. Tekstin sävy oli paikotellen varsin eloisa. Lehdessä kommentoitiin kisojen kaupunkiin jättämää avuliaisuuden ja ystävällisyyden henkeä toteamalla, että jopa kisojen jälkeen, "Outbursts of decency have been widespread."

Huomenna perjantaina viimeistelen ensi torstain ryhmäpalaverin esitykseni ja isken simulaatiorypäksen pyörimään. Sitten siirryn Warren Streetin kautta Victoria Stationille ja täältä Gatwickin kautta Helsinkiin. On hauskaa päästä käymään Suomessa. Paluu raakaan postdoc-arkeen tapahtuu keskiviikkona.

Tässä vielä klassinen ja NASAn ponnistelujen ansiosta jälleen kerran ajankohtainen sarjakuva.

East End

Isi ja äiti tulivat tiistaina käymään Bloomsburyssa, New York–Helsinki -lentonsa välilaskulla. Söimme lounasta Charlotte Streetin Côte Brasseriessa, joka on edelleen varsin kelpo paikka. UCLn kampus oli kisojen yhteydessä laitettu priimakuntoon, joten sitä sopi esitellä. Ehdimme katsoa olympiavoimistelua yliopiston etupihalla ennen kuin Heathrow kutsui vieraita.

Loppuviikko töissä sujui armottomien koodisulkeisten parissa. 'Porttasin' Larsin kehittämän termodynaamisen mallinnussoftan Macilta Linuxille, mihin liittyi yllättävän paljon raakaa käsityötä. Kyseessä on makroskooppisen skaalan malli, jolla voidaan simuloida maapallon (tai jonkin muun planeetan) kehitystä ajan myötä. Pääasiallinen hommani on käyttää kuitenkin mikroskooppisia, atomitason kvanttimekaanisia malleja laskemaan erinäisiä parametreja joilla tämä suuremman skaalan malli ikäänkuin valjastetaan toimimaan. Joudumme toistaiseksi monen parametrin kohdalla turvautumaan kvanttimekaanisiin simulaatioihin, sillä tarvittavien lukujen suora mittaaminen on usein äärimmäisen haastavaa. Kokeilijat tuskailevat esimerkiksi, että ei ole helppoa määrittää tuhansien asteiden lämpöisen mineraalinesteen magneettisia ominaisuuksia, kun nesteen paine pitäisi samalla saada noin miljoonakertaiseksi merenpintaan nähden.

Kun koko paketti on kasassa, eli kun makroskooppinen malli on varustettu kaikilla tarvittavilla parametreilla, voimme esimerkiksi testata erilaisia maapallon hypoteettisia alkuskenaarioita katsomalla mikä niistä johtaa lopulta oikeaan, nykypäivän lopputulokseen. Samalla saamme kuvauksen maapallon kehityskaaresta kautta vuosimiljardien.

Mitä hyötyä tästä kaikesta on? Ei välttämättä mitään, ainakaan lyhyellä skaalalla. Toisaalta, maapallon geologinen kehitys kytkeytyy intiimisti ilmastoon, jonka ymmärtäminen on tulevaisuutemme kannalta eittämättä merkityksellistä. Samalla tutkimme niitä aineiden magneettisia ominaisuuksia joihin perustuvat esimerkiksi perinteiset tietokoneiden kovalevyt ja todennäköisesti seuraavien sukupolvien vastaavat laitteet.

Mutta mielestäni maapallon ymmärtäminen sinällään on niin mielenkiintoinen tavoite, että sen eteen kannattaa nähdä vaivaa. Ehkä planeettamme historia voi inspiroida, ällistyttää, mietityttää tai vaan laittaa asiat perspektiiviin. Whatever, let's frigging do it!

Perjantaina kävin tsekkaamassa olympiapuistoa Itä-Lontoon Stratfordissa. Overground vei sutjakkaasti perille. Paikalla oli valtava ostoskeskuskompleksi, sen vieressä olympiakylä, ja toisella puolella itse stadion. Kovin lähelle stadionia ei ilman lippua päässyt, mutta alueella oli hyvä meininki joka velvoitti nauttimaan tuopposen. Alla kuvat jotka todistavat reissusta.

Lauantain keihäsfinaali oli hienoa seurattavaa. On se kumma, miten suomalaisten urheilijoiden menestys tuntuu niin paljon tärkeämmältä täällä vierailla mailla ollessa. Jo karsinnassa tuli puitua nyrkkiä, ja pronssi finaalissa oli aivan mahtava juttu. Toki on myös upeaa että paikallinen Team GB on menestynyt niin hemmetin hyvin. Tuntuu, että lontoolaiset kaipaavat piristystä, jos eivät muuten, niin synkkien talousuutisten vastapainoksi.

Ehdin myös käydä luotettavan tahon suosittelemassa Ye Olde Mitre -pubissa Holbornissa. Pubi oli ehdottomasti yksi parhaista ja tunnelmallisimmista tähän mennessä. Ensi kerralla isken kiinni paikan omintakeiselta vaikuttaneeseen snack-tarjontaan.

Viikolle mahtui myös iPadille vuokrattu Hitchcockin Vertigo. Päätin katsoa elokuvan, kun luin Guardianista että Sight and Sound -lehti oli arvioinut sen kaikkien aikojen parhaaksi. Ja olihan se aivan priimaa. Odotan kuitenkin häpeilemättä tätä elokuvaa:

Sunnuntai meni töiden merkeissä. Keskiviikkona koittaa vuoroni pitää esitys ryhmäpalaverissa. Siitä on hyvä jatkaa Suomeen lyhyelle lomalle perjantaina.