St Albans

Viikonloppu alkoi matkustamisella. Sain ystävältäni Kallelta kutsun olutfestivaaliin Oxfordiin, ja vastaus oli tietysti myönteinen. Perjantain paahtavassa helteessä etsin kuumeisesti Oxford Tube -bussilinjan pysäkkiä Victoria Stationin ympäristöstä. Löysin lopulta oikean paikan, ja astuin bussiin sisään "Night rider" -paluulipullani, jonka hinnaksi oli netissä tullut 14 puntaa. Matka venähti suurkaupungin ruuhkien vuoksi normaalista 100 min. kestosta noin 160 min. pituiseksi. Eipä siinä mitään, ehdin mainiosti mukaan Headington Beer Festivalin meininkiin. Ilta oli hauska ja railakas, ja palasin aamuksi kotiin Finchleyyn.

Lauantain ohjelma koostui Etelä-Lontooseen tutustumisesta. Aktiviteetti oli osa suunnitelmaani kartoittaa potentiaalisia asuinalueita loppuvuoden muuttoa varten. Alunperin kaksioiden keskimääräisten vuokrahintojen, työmatkani pituuden ja työmatkani hinnan perusteella karsittu lista alueista on edelleen typistynyt kuullun ja luetun perusteella tässä vaiheessa noin tusinaan. Mainittakoon että esimerkiksi alueet joista lukiessa luetellaan paikallisten rikollisjengien kotikatuja ovat jääneet suosiolla pois listalta. Etelä-Lontoon lisäksi harkintaan tulee alueita ainakin kaupungin kaakkois- sekä pohjois-osista. Tällä kertaa tutkimani alueet Streatham ja Balham olivat odotetusti kohtuullisen oloisia paikkoja, jopa lauantain alkuillasta. Listalta jo aiemmin pudonnut Brixton ei myöskään listalle palaa.

Viikonlopun päätteeksi sunnuntaina toteutin syntymäpäivälahjaksi saamani matkan läheiseen St Albansin kaupunkiin. Paikalla on ollut asutusta ties kuinka pitkään, roomalaiset rakensivat tänne ensimmäisten vuosisatojen aikana Verulamium-nimisen kaupugin, ja myöhemmin paikka nimettiin ensimmäisen brittiläisen kristityn marttyyrin mukaan. Viihtyisässä pikkukaupungissa oli siis valtava määrä historiaa 'läsnä', sekä roomalaisilta että myöhemmiltäkin ajoilta.

Junamatka St Pancrasin asemalta St Albansiin kesti puolisen tuntia. Siten ei ehkä ole ihme, että kaupungissa asuu suuri määrä Lontoon keskustassa työskenteleviä ihmisiä. Vuokratkin ovat täällä kohtuullisia, mutta itse kuukausittaisen junalipun hinta on tosin melkoinen.

Suoritin kaupungissa turistiesitteen mukaisen kierroksen, jonka varrelta löytyivät merkittävimmät paikat ja nähtävyydet. Aikaa tähän kului nelisen tuntia.

Keskustan kadut olivat pääsääntöisesti nättejä ja viihtyisiä.

Oli tosin hauska huomata, että ravintolatarjonta on täälläkin monimuotoista.

Keskustan kapea 1400-luvulla pystytetty kellotorni oli kiipeämisen arvoinen.

Kaupungin katedraaliin oli otettu mallia Notre Damesta.

Puistossa sijaitsi pätkä alkuperäistä roomalaisten rakentamaa Verulamiumin muuria.

Täällä oli myös näytillä roomalaisesta villasta säilynyt lattia. Hätkähdyttävää oli, että taloon oli kuulunut lattialämmitys. X-kirjaimen muotoisesti huoneen halki kulkevissa kouruissa ilmeisesti kulki lämmitettyä ilmaa. Yksi kouruista oli romahtanut, ja se oli osittain esillä.

Keskustan liepeiltä löytyi vielä roomalaisen teatterin rauniot. Kyltissä kommentoitiin ammattimaisesti brittien kapinaa johtaneen Boudicca-kuningattaren ja kaupungin suhdetta. Mikäs siinä!

Kaikenkaikkiaan reissu oli hieno. Suosittelen vahvasti!