Vain elämää

Lontoon syksy on hellinyt pohjoista kulkijaa. Lämpöä ja aurinkoa on päivisin riittänyt niin, että armottomat pyörälenkit sekä vaikkapa pyykipesun lomassa tehdyt rauhallisemmat käpyttelyt onnistuvat vielä aivan mainiosti. Päivien lyhenemiselle ei toki voi mitään, mutta ikään kuin tämän vastapainoksi, tubessa kelpaa nykyisin "contactless"-maksukortti Oyster cardin lisäksi. Jo pitkään busseissa ollut järjestely on siis laajennettu viimeinkin maan alle, ja en voi kuin rehdisti kehua Transport for Londonin särmää toteutusta projektin suhteen. Eläköön!

Lopun aikojen työrynnistyksen rinnalle on mahtunut toimintaa myös toimiston ulkopuolella. Pitkä lounas Arbutus-nimisessä ravintolassa Sohon Frith Streetillä ystäväni Akselin kanssa oli paras laatuaan miesmuistiin. Ruoan taso ja etenkin paikan hinta-laatu-suhde suorastaan häikäisi, ja ounastelen jo paluuta tähän miellyttävään Michelin-tähden krouviin. Afterwork-oluet Euston Tapissa ovat yleistyneet erityisesti Jamesin seurassa, ja jokainen visiitti todistaa osaltaan sen puolesta, että uutta ja hyvää craft beeria löytyy yhä uudelleen kunhan paikka on valittu oikein.

Fokke on ollut kohtuullisen kovassa käytössä ja on ilokseni toiminut kuin sveitsiläinen kello. Työviikon venyessä viikonlopulle saa päivään helposti kevennystä yhdistämällä töihinmenoon ajelun kaupungilla. Myöskin koukattuani pari kertaa Brixtonin kautta vintage-huonekalujen perässä, joudun toistamaan aiemman suositukseni koskien Waterloo Bridgea. Ajakaa siitä yli vaikka sakot tulisi!

Uudet opiskelijat ovat tulvineet yliopistoon Bloomsburyssa. Vaikka asia ei sinällään koske minua juuri millään tavalla, on hauska nähdä innokkaita nuoria ympäri kampusta. Vivat academia!

Kollegani ja ystäväni Kalle kutsui minut luoksensa Oxfordshireen. Sain vaikuttavan kierroksen miehen työpaikalla Culham Centre for Fusion Energyssa ja siinä samalla viestin, että tämä tehokas, potentiaalisesti erittäin pitkäjänteinen ja varsin puhdas energiantuotannon muoto saataisiin valjastettua vielä omana elinaikanani sähköverkkoihimme. Tutkimuskeskuksen ydin on testireaktori, ja sain todistaa tarkkailuhuoneen lasin takaa ajoa jossa monimiljoona-asteinen, magneettikentillä ohjattu vinhasti kieppuva plasmarypäs laittoi reaktorin seinämän hehkumaan lämmöstä. Kiitos Culhamin porukan lisäksi niille neuvostofyysikoille jotka reaktorimallin aikanaan keksivät.

Fuusiokierrosta seurasi hieno ilta Abingdonissa, johon kuului grillauksen lisäksi mm. skottiviskien maistelusessio. Amatööriin teki erityisen vaikutuksen Caol Ilan "Flora & Fauna"-sarjan Islay-viski. Siinä kohtasivat maku ja brändi tavalla, joka kolahti. Ehdin nauttia vielä elämäni parhaat fish-and-chipsit, reissun isännän valmistamana, kunnes Foken kokka kääntyi kohti kotia.

Pomoni Lars järjesti juhlat kotonaan Hampsteadissa. Huikea 1800-luvulta peräisin oleva kivitalo tarjosi lyhdyin valaistun puutarhan, jossa käsiin kannettiin kuohuviiniä ja ruokaa iltamyöhään saakka. Kävellessäni lämpimässä iltayössä kotiin Heathin pohjoislaitaa ohitin viihtyisän näköisen Spaniards Inn -pubin, jonka olen aiemmin nähnyt lähinnä auton kyydistä. Ehkäpä tänne tulisi vielä tehdä ekskursio.

Viikonloppuun ajoittui sattumalta muutakin juhlintaa, ja sunnuntaina päätin lyhyen työpäivän jälkeen lähteä pettämättömään Musseen raikastumaan. Päädyin syömään Taste of Nawab -intialaiseen Colney Hatch Lanelle, aivan vanhojen asuinkulmiemme liepeille. Ravintola saavutti aikanaan varsinaisen loistonsa, kun kerran päätin takeawayn sijasta mennä paikan päälle aterioimaan. Omistaja Abdul toivotti tälläkin kertaa asiakkaansa kädestä tervetulleeksi, ja siitä alkoi juhla joka tekee paikasta ehkä parhaan intialaisen jossa olen käynyt. Missä Whitechapelin Tayyab's jyrää erityisesti maukkaan lampaanlihan lisäksi eloisalla ja äänekkäällä pöhinällään, Taste of Nawab pelaa perinteisin arvoin ja tekee sen hyvin. Toki uudempi tuttavuuteni Highgate Curry House tarjoaa varsin kelvollista ruokaa sekin, kotiin saakka.