Syksy 2012

On totuuden aika. Mitä on puoli vuotta Lontoossa opettanut Suomen pojalle?

Se on opettanut paljon. Ajoittain hyvinkin kitkaisa kanssakäyminen pankkien, puhelin- ja nettiyhtiöiden sekä vuokranantajien kanssa on opettanut siihen, että oikeus ei tule toteen odottelemalla ja toivomalla. Vaikka Alexandre Dumas toista väittäisi.

Uuteen tutkimusalaan ja tuntemattomaan tutkijaryhmään hyppääminen on vahvistanut käsitystäni, että kova työ ja kärsivällisyys vievät lopulta perille. Välillä on tosin presidentti Urho Kekkosen adjutantin Urpo Levon sanoin^* otettava rauhallisesti ja pidettävä turpa kiinni.

Maapallon sisuksien fysiikka on äärettömän kiintoisaa. Ja UCL, pomoni Larsin myötä, tarjoaa sen tutkimiseen erinomaisen mahdollisuuden.

Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin fiilis, että Lontoo on hieno kaupunki. Tänne alkaa väkisinkin kotiutua, kun paikat ja perusvibe alkavat tuntua tutulta. Vuodenvaihteen jälkeen aletaan päästä kunnolla vauhtiin, kun rakkaan kihlattuni lisäksi paikalle saapuu myöskin tämä hetkessä elävä veijari Helsingin Kalliosta.

Vuoden viimeinen työviikko koostuu joululoman aikana supertietokoneiden jauhettavaksi annettavien laskujen valmistelemisesta ajokuntoon. Tiedossa on myös visiitti Barbicaniin sekä satunnaista fiilistelyä kaupungilla. Näillä mennään.

*) Kiitokset Laurille korjauksesta.