Ei näin, Santander

En voi olla jakamatta vilpitöntä neuvoa kenelle tahansa missä tahansa: älä ryhdy espanjalaisen Santander-pankin asiakkaaksi. Alla firmalle eilen kirjoittamani palaute, joka kertonee tarpeeksi.

Today, it is four weeks since I registered for online banking at Santander. Upon registering, I was told that my online banking numbers should arrive within 10 to 12 days. They did not.

Earlier this week, after repeatedly contacting my branch manager about the issue, I was told that the numbers that were originally sent to me seem to have disappeared. A replacing set of numbers was now dispatched, and I was told that they should arrive early next week.

Whether the numbers really do arrive next week, giving a total of almost five weeks of waiting, remains to be seen.

My experience with Santander, since opening an account in June, has been thoroughly negative. There have been inexplicable and unannounced delays, not just with the online banking numbers but also with opening the bank account itself. In addition to these delays with opening the account, discovering which required me to repeatedly visit the branch instead of the manager emailing or calling me, I even received at one point a call to return to the branch to give a signature that the manager 'forgot to ask me for'. At another point, my account application was apparently misplaced altogether.

Also, I have discovered the inability to make, in person, a simple bank transfer from my Santander account to another British account using an IBAN number and a BIC code, a finding which completely astounds me.

The overall impression that Santander conveys is that of unprofessionalism and indifference towards the customer. I am writing this in the hope that you will take the sincere effort to improve your service on a fundamental level.

Regards,
Eero Holmstrom

Kesä

Helteinen sää on saapunut kaupunkiin. Tällä viikolla lämpötila on pyörinyt 30 asteen tuntumassa iltapäivisin, eikä hiki liioin hellitä iltaisin. Työhuoneen vaatimaton ilmastointi ei riitä pitämään tilaa viileänä, mutta kyllä tästä selviää. Harmikseni tosin jouduin lievän kesäflunssan uhriksi juuri tällä viikolla. Vuokraemäntäni antoi minulle tuubin C-vitamiinipillereitä ja käski ottaa yhden joka tunti. Otan yhden päivässä, kuten purkissa neuvotaan.

Eilen töiden jälkeen tapasin ystäväni Reetan serkun Ilonan ja hänen miesystävänsä Alen, jotka asuvat Highburyssa. Kävelin kohtaamispaikalle Angelin asemalle Islingtoniin suoraan Eustonista. Ohitin St. Pancrasin aseman matkalla, enkä ollutkaan aiemmin huomannut sen komeaa, Hogwarts-tyylistä julkisivua. Vieressä istui huomattavasti maltillisemmin koristeltu British Library.

Upper Street oli täynnä menoa ja melskettä ja monenlaista performanssia. Ilonan ja Alen mukaan katalyyttinä poikkeukselliselle meinigille toimii lämmin sää. Muistelinkin, että samainen katu oli huomattavasti hiljaisempi, joskin yhtä "cool", kävellessämme sen läpi kesäkuun alussa Johannan kanssa.

Päädyimme leppoisasti drinkeille King's Head -pubiin. Paikka oli boheemein näkemäni tähän mennessä ja varsin viihtyisä. Pubin yhteydessä toimii maineikas teatteri, ja lisäksi paikalla aloitti varsin pätevä livebändi noin kymmenen maissa. Vaatimaton kuva on ainoa dokumentti hetkestä.

Näin loppuviikkoa kohti olympia-tunnelma on selvästi aistittavissa kaduilla. Eustonin ympäristössä kulkee kuuluisia olympic lane -kaistoja, joiden käyttösäännöistä on kehkeytynyt epäselvyyttä (joskin tänä aamuna kaistojen vierellä luki suurissa valotauluissa "Olympic lanes open to all traffic".). Sporttisen näköistä porukkaa pyörii kaduilla, ja ylipäänsä porukkaa tuntuu olevan liikenteessä päivä päivältä enemmän, toki varmaankin myös pelkän lämpimän sään johdosta. UCLn etupihalle on pystytetty kisoja varten suuri videoruutu ja sen yhteyteen baari. Aion katsoa kisojen avajaiset siellä. Miesten maantiepyöräilyä aion puolestaan seurata livenä lauantaina jossakin kohtaa reittiä.

Viimeiseksi, tuntuu että olen löytänyt erinomaisen ratkaisun sanomalehti-ongelmaani. Academic Staff Common Roomista tosiaan löytyy kaikki suurimmat sanomalehdet päivittäin, ja olen tällä viikolla ottanut tavaksi käydä jossakin vaiheessa päivää selaamassa läpi yhden lehdistä. Toistaiseksi olen vaihdellut The Timesin ja Guardianin välillä, joista jälkimmäinen on edelleen astetta raskaampi lukea.

Vodafone – et vaan osaa

Kuten pääsin kertomasta, yöbussiliikenne on kaupungissa varsin toimivaa. Vastapainona tälle hyvin pelaavalle käytännön seikalle, Vodafonen puhelinliittymä on tuottanut minulle harmia. Liittymän avaaminen oli vain kohtuullisen vaivan takana, ja vielä siinä vaiheessa palvelu oli ystävällistä ja tehokasta. Sittemmin ongelmia on ilmennyt lisää, vaan ei ratkaisuja.

Tänään firman tarjoama rikkinäinen asiakasrajapinta, jolla liikuin yrittäessäni ratkoa viimeisintä eteeni heitettyä haastetta, ajoi minut kirjoittamaan palautetta yhtiön UKn toimitusjohtajalle. Kävin palautteessa seikkaperäisesti läpi kohtaamani liittymän ja asiakaspalvelun ongelmat, ja toivon saavani vastauksen. Tässä voin käsitellä asiaa vähemmän muodollisesti.

Liittymän perusongelmaa voisi kuvata siten, että kaikki on vähän sinne päin. Asiat suunnilleen toimivat, vaan eivät kunnolla kuitenkaan. Asiakaspalvelu ei ole kiinnostunut asiakkaastaan, kun diili on kerran tehty, eivätkä he oikeastaan osaa asiaansa lainkaan.

Liittymästä puuttuu osa ominaisuuksista jotka sopimuksessa lukevat. Liikkeestä käsketään iloisesti ottaa yhteyttä pienimmänkin ongelman kanssa, vaan yhteydenottoihin ei vastata. Firman virallinen appi ja nettisivujen tilipalvelu antavat liittymästä ristiriitaista tietoa, esimerkiksi niin, että toinen kertoo ensimmäisen kolmen kuukauden rajattoman datan olevan ilmaista, toinen kertoo että kiintiö on jo täynnä ja että laskua ropisee pian.

28-vuotiaalle miehelle myydyssä liittymässä on blokattu olutta käsittelevät sivustot, esim. Camden Brewery sekä muita baareihin liittyviä osoitteita. Eston voi kuulemma poistaa firman sivujen kautta, mutta kun on näpytellyt sivulle kolmatta kertaa saman vuorokauden aikana luottokorttitiedot ja osoitteen osoittaakseen ikänsä, systeemi ilmoittaa kaatuneensa ja pyytää palaamaan pian takaisin. Puhelimessa asiakaspalvelusta kerrotaan, että meneillään on toinen, riippumaton ongelma. Voisinko kokeilla soittaa parin tunnin päästä uudelleen? Asiakaspalvelu on silloin kiinni.

Illalla puhelimeeni soitti automaattinen Vodafonen asiakaspalvelukysely. Kyselyn lopussa sana oli vapaa. Kerroin, että on ikävää olla asiakkaana firmalla, jonka toiminta on kauttaaltaan amatöörimäistä.

Vieraita

Keskiviikon esitys oli menestys. Iltapäivällä ehdin vielä laittaa koneeni 'huutamaan leipää' uuden simulaatiosarjan merkeissä ja lukea hieman, kunnes koitti aika lähteä Marble Archille tapaamaan Suomesta lomalle saapunutta ystävääni Akselia.

Oli jälleen mahtavaa saada vieras koti-pohjolasta. Vaikka englanti toki sujuu, suomen puhuminen tuntui taas kerran raikkaalta vaihtelulta. Loppuviikosta tuli erittäin aktiivinen, ja uutta tuli koettua itse kullakin. Nähtyä tuli esimerkiksi alemman amatööritason standup-setti Fitzrovia Tavernin alakerrassa, jossa kalju 65-vuotias mies riehui luudan kanssa, sekä jyräävä, Ricky Gervaisinkin jutuista tuttu musikaali We Will Rock You West Endissa. Istuimme French Housessa Sohossa, joka tuntuu kerta kerran jälkeen yhä paremmalta baarilta. Totaalinen helmi oli Frith Streetin perulaisia tapaksia tarjoileva Ceviche. Lisää näin hyvän meiningin paikkoja!

Viikonlopuksi seuraan liittyi Akselin opiskelukaveri Sven Sveitsistä. Ehdimme pyöriä Shoreditchissa Rivington Streetin ympäristössä ja testata keskustan yöbussiliikennettä. Toinen mieleenpainuva kokemus oli Westminsterissa sijaitseva Regency Cafe, joka tarjoili laadukkaan englantilaisen aamiaisen konstailemattomassa miljöössä. Annosten valmistumisen kuuluttava tolkuttoman kova, metallinen huuto paljastui pienikokoisen keski-ikäisen naisen ääneksi, mikä hämmensi pitkään.

Camden Brewery oli käymisen arvoinen paikka. Täältä sai Green Manista tuttua Camden Hells Lageria suoraan 'lähteestä', mutta panimon India Pale Ale osoittautui vielä paremmaksi. Paikka oli hipster-tyylinen menemättä överiksi.

Ohjelmaan kuului myös Kensingtonin Old Brompton Roadilla sijaitseva espanjalainen ravintola Capote y Toros. Ruoka oli erittäin hyvää. Varsinainen kulminaatiopiste oli kuitenkin Sohon Hix-ravintolan alakerrassa sijaitseva Mark's Bar. Jouduimme odottamaan ravintolassa jonkin aikaa päästäksemme sisään, mutta odotus palkittiin. Paikka ei ollut halpa, mutta hinta-laatu-suhde oli kohdallaan. Pidemmittä puheitta suosittelen lafkaa lämpimästi.

Matkaajat lähtivät sunnuntaina, ja palasin arkeen Finchleyssa. Eräs käytännön seikka joka yllätti positiivisesti viikonlopun aikana oli tiuhaan liikennöity ja sujuvasti pelaava yöbussiliikenne. Päädyin perjantaina ja lauantaina hieman ohi Finchley Centralista, mutta onneksi asun alueella jossa öisinkään kävely ei ole kuumottavaa.