Kohti syksyä

Armoton paahtaminen jatkuu jälleen. Henkilökohtaisen lomamoodini vaihtaminen raakaan työmoodiin kesti toista viikkoa, mutta nyt sitä ollaan jo onnellisesti täydessä vauhdissa. Näillä mennään.

Hullin-reissun tuottama täyttymys pyöräilysektorilla on johtanut siihen, että Cannondale lepää tätä nykyä talviteloilla. Pyöräilykenkä on vaihtunut juoksukenkään, ja tuttu reitti Musse–North Finchley–Finchley Central–East Finchley–Fortis Green–Musse on jälleen trampattu läpi.

Suotakoon tähän yhteyteen vielä yksi pyöräilyaiheinen juttu. Käytettyäni bussia säännöllisesti vajaan vuoden verran ja pyöräiltyäni itse täkäläisessä liikenteessä mukana, olen saanut todistaa paikallisten pyöräilijöiden ajoittain uskomattoman huolimatonta ajokulttuuria. Kypärää näkyy harvalla, punaiset valot eivät merkitse pysähtymistä, merkkiä ei näytetä käännyttäessä, ja mikä pahinta, pyöräilijät ryhmittäytyvät tyhmänrohkeasti autojonojen ja samalla bussien, rekkojen ja muiden suurten kulkuvälineiden ja kapean tien reunan väliin hakiessaan nopeusetua muuhun liikenteeseen nähden.

Näitä havaintojani vasten olen itsekseni ja lähipiirilleni usein manaillutkin sitä, että pyöräilijöiden loukkaantuessa Lontoon liikenteessä ollaan täällä välittömästi järjestämässä mielenosoituksia "turvallisempien teiden puolesta" sekä kiroamassa ainoat mahdolliset syylliset eli autokuskit alimpaan helvettiin. Asia kun ei selvästikään ole näin mustavalkoinen.

Mutta nyt viimein olen saanut julkista vastakaikua ajatuksilleni, englantilaisen ammattipyöräilijän Laura Trottin lausunnoissa. The Evening Standard julkaisi jutun etusivullaan. Tämä on ensimmäinen näkemäni paikallista liikennepyöräilykulttuuria kritisoiva kannanotto. Jo oli aikakin, sanon minä.

Säiden viileneminen ei ole vielä kitkenyt pois pubien terasseista nauttimista tahollamme, ja usein pitkän kävelylenkin jälkeen tuntuukin luontevalta istahtaa tuopille, puolikkaalle, lemonadelle tai muulle juomalle. Maid of Muswell on edelleen ehdoton ykkösvaihtoehto, mutta lähes kotiovellamme sijaitseva Minstrel Boy on sekin todettu toimivaksi vedoksi. Heta tuntuu viihtyvän molemmissa, minkä näkee esimerkiksi siitä että kummankin paikan oven kohdalla kaveri poikkeuksetta kiskoo toiveikkaasti hihnassaan kohti tuttua tunnelmaa.

Eilen lauantaina huomasin suureksi ilokseni, että suosikkipanimoni The Kernelin olutta on viimein saatavilla Mussesta. Kesällä ovensa avannut pieni viinikauppa Prohibition Wines on viisaasti omistanut hieman hyllytilaa pienpanimo-oluille, ja täällä tätä fantastista eliksiiriä on nyt rivissä tarjolla. Kun vielä Sainsbury on Tescon ohella ottanut BrewDogin olutta valikoimiinsa, on ympyrä tältä osin sulkeutunut.

Viikon viimeinen päivä sujui ulkoilun merkeissä, kun lähdimme tutustumisretkelle Cockfostersissa sijaitsevaan Trent Parkiin. Maisema muistutti Hampstead Heathia, ja meininki oli reipasta.