Tällä tiellä

Huhtikuussa tapahtui paljon. Oli työmatkaa Saksaan ja Itävaltaan, olutfestivaalia Lontoossa, pääsiäinen Kuopiossa, sekä monia hauskoja illanviettoja oluen, lautapelien ja pelikorttien merkeissä. Kuopio tuntuu kerta kerralta yhä miellyttävämmältä paikalta, ja jotkin kulmat sielläkin alkavat pikkuhiljaa olla myös minulle tuttuja. Erittäin positiivisen yllätyksen soi ensi kertaa kokemani Wien, joka vaikuttaa viikon reissun perusteella suoraan sanoen huikealta kaupungilta.

Katukuvaltaan Wien oli mielestäni monilta osin kuin Helsingin keskikaupunkia parhaimmillaan, mutta suuremmassa koossa ja avarammalla fiiliksellä. Kesäinen sää helli matkustajaa, ja Tonava virtasi tyynesti. Ruoka ja juoma olivat halpaa ja hyvää, ja vieraillessani kollegani Janin perheen luona sain kuulla suorastaan järkyttävästä vuokratasosta kaupungissa. Schnitzel maistui ja viini virtasi, ja itse tieteellisen kokouksen anti oli sekin hyvä.

Mutta ehkä merkittävin edistysaskel elämässäni viimeisen kuukauden aikana on ollut muutaman viikon kestänyt ja toistaiseksi onnellisiin tunnelmiin johtanut auton hankkiminen. Dresdenin-matkan jälkeen huhtikuun alussa aloitin vasemmanpuoleisten eli "left-hand drive (LHD)"-autojen koeajamisen Lontoossa ja sen ympäristössä. Ehdin ajaa muutamaa yksilöä ja kohdata monenlaista hauskaa ja hämärää tilannetta kunnes koin löytäneeni liki täydellisen yksilön Aylesburysta. Kyseessä on vuoden 2005 Ford Focus, lempinimeltään tässä vaiheessa "Fokke", joka on osoittautunut fantastisen hauskaksi ajaa.

Nyt pölyn laskeuduttua voin hieman reflektoida kokemustani auton hankkimisesta. Autojen hintataso täällä on selkeästi Suomea huokeampi. Mutta kuten arvatakin saattaa, Imperiumi ei tarjoa hyvää valikoimaa LHD-autoista, ratti kun on täällä valtaosassa autoja liikenteen tavoin toisella puolella siihen tavalliseen nähden. LHD-autoja on toki jonkin verran myynnissä, mutta niistä vain murto-osa on valmiiksi Britannian kilvissä. Jouduttuani kohtuullisen suuriin vaikeuksiin pelkästään autoni vakuuttamisen kanssa, johtuen ennenkaikkea yksilön LHD-luonteesta, lupaan tarjota suuren oluen sille, joka ostaa vieraan maan kilvissä olevan LHD-auton vaikkapa Manner-Euroopasta, tuo sen maahan, rekisteröi sen ja ottaa sen onnistuneesti käyttöönsä Englannissa. Tämän tekemällä toki valikoima laajenee mittaamattomaksi, etenkin Saksan markkinoita ajatellen.

Pian hankittuani auton, kojelautaan syttyi moottorin muotoinen varoitusvalo. Tässä vaiheessa täytyy varovasti kehua liikettä josta autoni hankin, sillä he ottivat ajoneuvon huoltoon kyselemättä ja lupasivat korvata koko operaation, vaikka saamani kuuden kuukauden takuu ei sitä kattaisikaan. Kyseessä oli korjaajan Brucen mukaan yksi monista moottorin toimintaa seuraavista sensoreista, joka nyt on vaihdettu. Huomenna noudan auton Aylesburysta, jolloin totuus ehkäpä vasta valkenee, mutta liikkeen toiminta on yllättänyt verrattain kädenlämpimän positiivisesti tähän mennessä. Myös sikäläinen seutu kestää katselua, vaikka en toki toivo sen tulevan tavaksi.

Maanantai oli vapun kunniaksi julistettu pyhäpäivä. Vietin päivän enimmäkseen töiden parissa, mutta alkuiltapäivästä ystäväni Aksel saapui kaupunkiin, ja menimme lounaalle Bistrotheque-nimiseen ravintolaan trendikkäällä Bethnal Greenin alueella. Ruoka oli hyvää, ravintola mitä asiallisimpiin puitteisiin rakennettu (ja jopa niin cool että kadulla ei ole minkäänlaista kylttiä tai opastetta sisään), mutta palvelu oli yhtä sekoilua. Se ei toki pilannut hauskaa lounasta, ja kaikkien osapuolten pokka piti. Hyvä niin.