Finchley

Alivuokralaishuoneeni ei ole valtava, mutta se on kodikas. Kymmenessä neliömetrissä riittää tilaa juuri sopivasti yhdelle, ainakin kun näkymä puutarhaan luo harhakuvan suuremmasta tilasta. Ensimmäinen vuorokausi talossa on muutenkin sujunut hyvin, joten eiköhän täällä pärjää jouluun saakka.

Talon julkisivu on klassinen.

Sylvan Avenuen välittömässä läheisyydessä on lahjoitusvaroin ylläpidetty erittäin hieno puisto, The Avenue Estate Park. Täällä tuli vastaan koira toisensa jälkeen kytkemättömänä ja niiden seurassa ilmeisesti puolalaisia äitejä lastenrattaiden kanssa.

Finchleyn pääkatu päivänvalossa näyttää tältä:

Söin luonaaksi 4.5 punnan pastan, ja luin samalla Britannian suurilevikkisimmästä sanomalehdestä The Sunista jutun Queen Elizabethista, jonka 60-vuotista valtakautta juhlitaan pian isosti. Palattuani kotiin, neuvottelin vuokraemännän Annin kanssa vuokranmaksusta, ja hän kehotti minua rauhassa hankkimaan ensin pankkitilin. Se mennee aikaisintaan ensi viikon lopulle, sillä kuningattaren juhlallisuudet vaativat kaksi kansallista arkipyhää alkuviikosta. Lukemastani lehtijutusta jäi mieleen seuraava lause: "[The monarchy] is an irrational and ancient system, but it works because it gives the people of Britain an almost mythical figure of loyalty."

Iltapäivällä lähdin Johannaa vastaan Leicester Squaren asemalle, jonne underground tulee suoraan Heathrowsta. Odotellessani junaa näin osoituksen siitä että suomalaiset jyräävät täällä kaikilla aloilla:

Juteltuamme isäntäpariskunnan kanssa tovin Finchleystä ja Lontoosta lähdimme The Catcher in the Rye -nimiseen pubiin kahdestaan syömään.

Jo legendaksi muodostunut The Dignity saa vielä odottaa...