Syöksyen eteenpäin

Aika on vierinyt, tai pikemminkin vyörynyt eteenpäin. Viikko sitten minulla tuli kaksi vuotta täyteen Imperiumin helmassa, ja uskokaa tai älkää, tämä aika tuntuu kuluneen todella nopeasti. Vain tietoinen reflektointi Englannin-aikojen kokemuksiin, muistoihin ja fiiliksiin palauttaa mittasuhteet kohdilleen. Haasteita on ollut, mutta niin on ollut myös runsaasti hienoja hetkiä. Marssin jatkuessa ei auta kuin kohdistaa katse tulevaan ja ottaa jokainen päivä, todellakin edelleen, oppimisen kannalta.

Niin ikään viikko sitten sain työtarjouksen Aalto-yliopistosta, jonka suurella ilolla hyväksyin. Tiedossa on tutkijatohtorin pesti kiinteiden aineiden ja nesteiden rajapintoihin erikoistuneessa laskennallisessa tutkimusryhmässä, mikä varmasti tarkoittaa jälleen uuden oppimista ja vanhan valjastamista uusien löytöjen esiin kaivamiseen. Sinällään tutkimuskohteeni tulee olemaan aivan sama kuin ennekin: atomiskaalan maailmankaikkeus, joka lopulta määrää tutun makromaailmamme olemuksen. Erona nykyiseen hommaani on se, että olosuhteet joissa tätä mikroskooppista maailmaa pyrimme ymmärtämään vaihtuvat planeettojen sisuksista nanoskaalan teknologisiin sovellutuksiin. Ehkäpä rehelliset veronmaksajat katsovat touhuani pykälää suopeammin näin ollen. Edessä on silti vielä kuusi kuukautta taistelua nykyisellä rintamalla, Imperiumin vihreillä kentillä, ja se tulee olemaan terveesti työntäyteistä aikaa.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani lievästi huolestuttavat merkit autoni kunnosta puhkesivat täyteen kukintaan saatuani auton takaisin korjaamolta. Moottorin toiminta oli täysin mielivaltaista aina kun jalka oli kaasupolkimella, sillä seurauksella, että vein tällä kertaa auton korjaamoon Belsize Parkissa täällä Lontoossa sen sijaan että olisin enää kuljettanut sitä takaisin Aylesburyyn. Proksimaattiseksi syyksi ongelmiin paljastui sytytystulpat, mikä oli toki pieni remontti. Sain pienen potkimisen jälkeen Aylesburyn liikkeen jopa maksamaan laskuni täältä Lontoosta, mistä heihin päin jälleen varovasti nyökkään hyväksyvästi.

Siitä lähtien Fokke on toiminut kuin unelma. Olen ottanut asiakseni ajaa autolla aina kuin siltä tuntuu, käytännössä lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Lyhyet reissut Lontoon pohjoispuolella oleviin pikkukaupunkeihin onnistuvat kätevästi parin tunnin satsauksella, ja vaikka paikat kuten Stevenage ja Bishop's Stortford eivät ehkä varsinaisesti hivele esteettisiä aistejani, on hieno tunne olla vapaa kulkemaan minne haluaa. Lontoon keskustaan olen muutaman kerran pistäytynyt, tosin ruuhka-aikojen ulkopuolella välttääkseni armottoman jumituksen sekä päivittäisen kymmenen punnan ruuhkamaksun. Näkymä esimerkiksi Waterloo Bridgelta Cityyn päin on huikea. Suurin osa ajoajasta kuluu kuitenkin Pohjois-Lontoossa, mm. Tescon-reissuilla ja yksinkertaisesti mielivaltaisella kruisailulla. Eläköön autoilu!

Johanna pääsi irtautumaan velvollisuuksistaan pariksi päiväksi luokseni kaupunkiin viime viikolla, mikä oli mahtavaa. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kantakaupungin mielikolkkiamme, toisen päivän pyhitimme Musselle. Navigointitekniikan pettäessä matkalla Victoria Stationille lähtöaamuna päädyimme jättämään auton UCL:n kupeeseen Gower Streetille ja jatkamaan Warren Streetilta tubella eteenpäin. Skandaalilta vältyttiin.

Eräänä toukokuun viikonloppuna poikkesimme ystäväni Akselin kanssa päiväreissulle Cotswoldsin alueelle Oxfordin suuntaan. Näiltä kauniilta seuduilta löytyi nättien ikivanhojen kylien ja raunioiden lisäksi Blenheim Palace, Winston Churchillin syntymäkoti ja Duke of Marlboroughin residenssi. Paikka oli sanalla sanoen huikea, ympäröivä valtava puistoalue mukaanlukien.

Ehdimme työkaverini Carloksen kanssa avata grillikauden kertakäyttölaitteiden avulla Alexandra Parkissa. Paloturvallisuus oli kohdillaan, ja toiminta onnistui mainiosti. Maid of Muswell tarjosi illan viimeiset oluet, ja paikka on itselleni edelleen "se oikea" pubien maailmassa. Vain Johanna ja Heta puuttuivat.

On myös mainittava hieno viikonloppu ystäväni Nikon luona, johon kuului olennaisena osana pöydän rakentaminen strategiapelejä varten. Focus osoitti kykynsä toimia lautatavaran kuljetuksessa, kompaktista hatchback-koostaan huolimatta. Peli jolla pöytä vihittiin käyttöön, X-Wing Miniatures Game, räjäytti tajuntani. Näin hauskaa peliä en muista aikoihin pelanneeni, ja tätä nykyä vakavasti mietin oman setin hankkimista.

Foken ollessa nyt täydessä iskussa, vielä kun tiivistin vettä vuotaneet pesunestetykkien aukot konepellissä käyttäen silikonitiivistettä, olen voinut viimein keskittyä pyöräilykauden avaamiseen. Viime vuoden Hullin-reissun jäljiltä kännykässäni on roikkunut dokumentti kulkupelin vaatimista korjauksista. Tilattuani osat paikallisesta Wiggle-nettikaupasta, ja saatuani alkuvaikeuksien jälkeen Royal Maililta paketin viimein käsiini saakka, osoittautui että paketin sisältö ei ollut aivan sitä mitä olin tilannut. Archway Cycles kuitenkin särmästi korjasi ongelman, ja vihani sammui. YouTube-videon avulla onnistuin jopa vaihtamaan pyöräni ketjun, ja nyt vanha Cannondale odottaa enää pesua ja rasvaamista ennen ensimmäistä pyörälenkkiä. Se koittakoon pian.