Ensimmäinen työpäivä

Urani UCLssa alkoi paperihommien merkeissä. Päivä kului nopeasti suhatessani ympäri Gower Streetin varrella olevia kampusrakennuksia. Verotus, National Insurance ja pankkitilin avaaminen ovat avuliaan HR-toimiston ansiosta lupaavalla alulla, ja tietokone- ja käyntiluvat toimivat jo. Speksattuani tulevan tietokoneeni laitoksen tietokoneylläpitäjän kanssa mielestäni kohtuulliseksi, pomoni Lars, aiemmin Berkeleyn ja Michiganin miehiä, kysyi "Why not just max it out?" Muu ryhmä käyttää enimmäkseen Macceja, mutta itse haluan Linux-koneen näitä hommia varten. Kontolleni tulee jonkin verran rinnakkaisohjelmointia, joten myllyn ydinten määrä tulee olemaan kahdeksan tienoilla.

Department of Earth Sciences sijaitsee siis Kathleen Lonsdale -rakennuksessa, joka on komeasta ulkokuorestaan huolimatta aitoa 70-lukua sisältä. Käytävät ja huoneet ovat nuhjuisia ja melko pieniä, ja kokolattiamatto peittää lattioita suurelta osin. Tämänkaltainen interiööri tukee hyvin sitä välitöntä vaikutelmaa, että laitoksella vallitsee armoton tekemisen meininki.

Oma huoneeni on kolmannessa kerroksessa, ja sen tulee jakamaan kanssani saman projektin "senior postdoc", italialainen Roberto. Uskoisin että tämä on erinomainen järjestely.

UCLsta iskin undergroundilla Notting Hilliin, jossa Johanna oli kierrellyt paikkoja jo jonkin aikaa. Söimme lounaan Notting Hill Gaten aseman läheisessä gastropubissa, minkä jälkeen kävelimme rauhassa Bayswateriin.

Päivän päätteeksi lähdimme Itä-Lontooseen, Shoreditchin Comedy Cafe Theatreen katsomaan standuppia. Esiintyjiä oli neljä, ja show oli varsin hauska. Meidät niputettiin yleisössä istuneen laivasuunnittelijan kanssa ryhmään "you successful fuckers", mikä oli tietysti suuri kunnia.