Globe

Satsasin viisi puntaa päästäkseni legendaariseen Shakespeare's Globe -teatteriin katsomaan näytelmää Henry V. Seisomapaikka lavan edessä lämpimässä kesäillassa toimi hyvin, joskin loppua kohti oli hieman vaihdeltava painoa jalalta toiselle. Tunnelma teatterissa oli hieno, eikä edes avonaisen taivaan yli esityksen puolivälin tienoilla lentänyt helikopteri haitannut meininkiä.

Entä itse näytelmä? Se oli rautaa. Vanhasta englannista menee itselläni jonkin verran 'ohitse', mutta kielen kauneus korjaa menetykset. Ytimekäs tarina oli väkevästi kerrottu lavalla, ja hyvää läpyskääkin oli tarjolla.

Tänne on palattava uudemman kerran. Tai siis... "Once more unto the breach!"

Työmatka

Päivittäinen reissu Finchleysta Eustonille ja siitä lyhyen kävelyn kautta työhuoneeseen on sujunut tähän mennessä varsin hyvin. Underground-junia Northern Linella tulee parin minuutin välein aamuin illoin, ja vaikka ruuhka-aikaan matkaan sattuessa saattaa junaan joutua ahtautumaan, ulos en ole jäänyt vielä kertaakaan.

Oikeastaan ainoa varsinainen ongelma undegroundissa eli tubessa on hinta. Lontoo on hintajärjestelmässä jaettu radiaalisiin vyöhykkeisiin. UCLn asema Euston sijaitsee juuri ydinkeskustan vyöhykkeen eli vyöhykkeen numero 1 sisällä, kun taas Finchley Central sijaitsee juuri vyöhykkeen 4 sisällä. Hintaa vyöhykkeet 1–4 kattavalle matkakortille eli Oyster Cardille tulee kuukaudessa järkyttävät 160 puntaa. On selvää, että "en voi elää näin" (kuten naapurini Meritullinkadulla aikoinaan kommentoi Iron Maidenin kuuntelemista mielestään kohtuuttomalla volyymillä).

Alivuokralaiskaverini Srinivas on hänkin postdoccina UCLssa, viereisessä korttelissa kemian laitoksella. Hän käyttää bussia työmatkoihin, mutta tällä tubea halvemmalla kulkuneuvolla matka-aika yhteen suuntaan voi helposti venähtää yli tunnin pituiseksi, usein jopa tuntiin ja viiteentoista minuuttiin saakka. Hän kuitenkin huomautti, että vyöhykkeen 2 viimeinen asema Northern Linella ennen vyöhykettä 1 on Mornington Crescent, joka sijaitsee noin 10–15 minuutin kävelymatkan päässä UCL:sta. Vyöhykkeet 2–4 kattava kuukausikortti maksaa 160 punnan sijaan 90 puntaa, joten hintaero on merkittävä.

Tänä aamuna testasin tätä ideaa. Jäin siis pois Mornington Crescentilla, josta kävelin kuumassa aamuauringossa rivakkaa tahtia UCLn. Työmatkan kokonaiskestoksi tuli 37 minuuttia, mikä on vain viitisen minuuttia enemmän kuin Eustoniin saakka tubella ajaessani. Suurelta Eustonin asemalta kestää nääs yllättävän kauan päästä katutasolle saakka kävelemään, ja aseman edustan vilkkaat risteykset tarkoittavat runsasta odottelua valoissa.

Seuraavassa vaiheessa kokeilen tätä vyöhykkeiden 2–4 kuukausikorttia. Tällä kortilla vyöhykkeeseen 1 ajaminen tarkoittaa lisämaksua, mutta se on kohtuullinen.

Myöhemmin myöskään pyöräilyä ei pidä sulkea pois. Kuvio menee uusiksi kokonaan vuodenvaihteessa, kun muutan Finchleysta muualle, ehkä jopa vyöhykkeeseen 3...

Highgate ja Hampstead Heath

Olin jo moneen kertaan lykännyt tutustumista paljon kehuttuun Hampstead Heathin viheralueeseen, joten sunnuntaina sai vihdoin olla sen vuoro. Finchleysta pari asemaa etelään oleva Highgaten asema näytti olevan kohtuullisen lähellä tätä määränpäätä, joten aloitin retken sieltä.

Highgate oli viihtyisän oloinen asuinalue. Tunnelma oli kuin pikkukaupungissa. Paikka sijaitsee korkealla Lontoon keskustaan nähden, ja monien kortteleiden välistä pilkisti kaupungin skyline tuttuine maamerkkeineen. Jyrkät mäet olivat maantiepyöräilijöiden suosiossa. Oikein!

Koska kiire ei vaivannut, päätin pistäytyä Highgate Cemeteryyn kävelemään. Sisäänpääsy oli kolme puntaa, jota varten jouduin painamaan jyrkän mäen takaisin Highgate High Streetille seteliautomaatille. Toki käteistä tulisi aina olla täällä taskussa, mutta myöskin sisäänpääsymaksu hautausmaalle yllätti. Kuvassa näkyvä tienpätkä Swain's Lanella tuli tutuksi.

Palatessani automaatilta päätin tarkistaa hautausmaan viereisen puiston, Waterlow Parkin, ennen itse maksullista nähtävyyttä. Puisto oli erittäin siisti ja rauhallinen, ja porukkaa oli juuri sen verran että se ei kuvan antamasta vaikutelmasta huolimatta jäänyt autioksi.

Itse hautuumaa oli erittäin kaunis paikka sekin, ainakin jos ei hae liioin trimmattua kasvustoa ja suoria linjoja. Täällä oli hyvä käyskennellä puuston varjossa.

Sitten oli pääkohteen, Hampstead Heathin vuoro. Puisto oli mahtava paikka. Vehreät niityt ja pienet lammet toivat kuin maaseudun Lontoon keskelle. Siinä maisemassa mieli lepää.

Kaarsin alueen pohjoispäässä olevan Kenwood Housen kautta lopulta Parliament Hillille tähyilemään kaupungin keskustaan.

Paikalla oli muutamia lapsia jotka yrittivät saada leijansa ilmaan vanhempiensa avustuksella. Paikalle myöskin sattunut Scruffy-niminen koira ei malttanut pysyä erossa yhdestä tietystä leijayksilöstä. Kun kyseinen leija vihdoin pärähti ilmaan, Scruffy teki parhaansa saadakseen kymmenen metrin korkeudessa liitävän kapistuksen hampaisiinsa. Se oli hieno hetki.

Laskeuduin kukkulalta Belsize Parkin asemalle, jossa tapasin työkaverini Roberton. Menimme katsomaan Italia–Englanti-matsia pubiin. Roberto italialaisena otti pelin hieman vakavammin kuin minä, mutta hauskaa oli silti. Pubi ja sen asiakaskunta olivat alueen hengen mukaan melko 'posh', mutta vaihtelu virkistää.