Kulttuuria

Lähdin kaupungille ennen puoltapäivää, mutta tällä kertaa valitsin bussin undergroundin sijaan. Matka Finchleyn pääkadulta Baker Streetille oli tuskastuttavan hidas jopa lauantai aamupäivän liikenteessä, mutta ainakin samalla näki maisemia, toisin kuin maan alla.

Marylebonessa halusin nähdä viime aikoina mainostetun The Wallace Collection -taidemuseon, joka löytyi Manchester Squarelta komeasta 1800-luvun linnamaisesta rakennuksesta. Tarjolla oli valtava määrä 1600-1800 -luvun mannermaista, lähinnä ranskalaista taidetta. Vaikka tiesin suurinpiirtein mitä odottaa, on pakko todeta, että tämän tyyppinen tarjonta ei ole itselleni kaikkein maistuvin. Näytteillä oli esimerkiksi lukemattomia mahtipontisia tauluja roomalaisen mytologian hahmoista, joissa tuhdit lapsihahmot esittävät enkeleitä. Niiden katsominen ei herättänyt minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Eri asia olivat hollantilaiset meriaiheiset maalaukset, niissä oli jo fiilistä.

Museon edustalla oleva Manchester Square Garden osoittautui yksityiseksi puistoksi, jossa oli selvästi juhlajärjestelyjä meneillään. Seuraavassa korttelissa vastaan tuleva hääseurue lieni matkalla nimenomaiseen puistoon.

Kävelin pikkuhiljaa itään Fitzrovian kaupunginosaan, josta löysin siistin ja hiljaisen pubin The Green Man. Ruoka oli erittäin maittavaa ja tarjolla oleva Camden Hells Lager raikasta.

The Green Manissa avasin lahjaksi saamani kirjan Suggs and the City, jossa Madness-yhtyeen keulahahmo Suggs jakaa anekdootteja ja historiaa Lontoon eri osista, etenkin musiikkikulttuurin näkökulmasta. Kirjan ensimmäinen luku käsitteli Sohoa, ja sen innoittamana päätin lähteä kohti The French House -nimistä baaria Dean Streetillä.

Kyseinen paikka oli juuri niin "cool" kuin Suggs sen kuvasi. Kännyköiden käyttö oli kiellettyä, ja olut tarjoiltiin pienissä tuopeissa pinttien sijaan. Suuri osa asiakkaista joi viiniä. Paikka oli boheemi mutta hillitty. Lienee uskottava, että Ranskan vastarintaliikkeen johtohahmot todella palaveerasivat täällä toisen maailmansodan aikana.

Kävelin Sohossa vielä jonkin aikaa, kunnes päätin käydä katsomassa Covent Gardenin aluetta. Korttelit olivat täynnä shoppaajia, joten ajauduin pikkuhiljaa kohti Holbornia ja London School of Economicsin aluetta. Täällä huomasin yhtäkkiä kännykkäni wifi-yhteyden pelittävän, eläköön Eduroam-verkko!

Sain pian viestin Suomen-ystäväni Arturin vanhalta opiskelukaverilta Keviniltä, että Spitalfieldsissa, City of Londonin itäpuolella olisi tiedossa illan fudismatsien kisakatsomo pubissa. Lähdin paikalle.

Artur oli esitellyt Kevinin minulle toissavuonna Suomessa, kun Kevin oli käymässä Helsingissä viikonloppulomalla. Seurueessa oli muutama muu hahmo, kaksi brittiä ja yksi englantilaistunut amerikkalainen, ja meininki oli reteää. Pubin nimi oli ytimekkäästi The Gun.

Matsien jälkeen lähdimme vielä peribrittiläiselle currylle Brick Lanelle. Ruoan taso Cinnamon-ravintolassa ei ollut aivan Helsingin nepalilaisten vertainen, mutta hyvää ja kohtuuhintaista se oli.

Finchley kutsui väsynyttä kulkijaa, ja underground osoitti jälleen tehonsa.

Tunnelma tiivistyy

Työviikko lähenee päätöstään. Tänään iltapäivällä on tiedossa laitoksen grillijuhlat läheisessä Woburn Square Gardenissa. Tulossa lienee hupaisaa meininkiä huolimatta siitä että taivaalta tihuttaa hiljalleen vettä.

Tutkimusprojektin senior postdoc Roberto muutti eilen samaan työhuoneeseen kanssani, ja keskenämme olemme tahkoneet projektin rakennetta ja tutkimusmenetelmiä lukemisen ohessa. Lisäksi haimme tunnukset Hector-nimiselle supertietokoneelle. Kyseinen mylly sisältää 90 000 laskentaydintä, jotka saavat pian jauhaa laskelmia maapallon sisuksien silikaattinesteiden ominaisuuksista. Käyttämämme kvanttimekaaniset mallit vaativat raskasta laskenta-arsenaalia, vaikka kyseessä tulee olemaan vain muutamien satojen atomien kokoisia systeemejä. Hectorin lisäksi käytössämme on Legion-niminen 5 600 ydintä sisältävä laskentaklusteri. Näillä mennään.

Lars löi eteemme nivaskan lukemista, jolla edelleen valmistautua aloituspalaveriin. Kokous siirtyi ensi viikon keskiviikolle, jotta mukaan saadaan myös tässä vaiheessa projektissa aloittava jatko-opiskelija Adam. Projektisuunnitelma on tuhti ja kunnianhimoinen, sellainen, että tässä tulee takuulla olemaan kädet täynnä työtä seuraavien vuosien ajan. Hyvä niin!

Roberton ansiosta uskalsin lähteä tutustumaan UCLn Academic Staff Common Roomiin (ASCR). Syy miksi en aiemmin ollut siellä käynyt on se, etten ole vielä saanut päätöstä sisäänpääsyyn vaadittavasta jäsenhakemuksesta. Roberto ei ollut edes kuullut hakemuksesta, mutta oli käynyt ASCRssa saapumisestaan saakka.

ASCR osoittautui erittäin miellyttäväksi, korkeakattoiseksi tilaksi, joka on sisustettu nahkatuoleilla ja maalaustaiteella. Täällä toimii lounasaikaan lämmintä, hyvää perusruokaa 4.5 punnan hintaan tarjoava ravintola, sekä aamusta iltaan täysimittainen baari. Tilassa on myös flyygeli. ASCRn ideana on tarjota henkilökunnalle paikka kokoontua chillaamaan ja juttelemaan vapaamuotoisesti tutkimuksesta ja muustakin. Opiskelijoilla ei ole tilaan pääsyä, ja jatko-opiskelijat saavat sääntöjen mukaan tulla paikalle vain klo. 14:30 jälkeen, ja sillonkin vain ASCRn jäsenen välittömässä seurassa. Itse pääsin sisään näyttämällä pelkkää henkilökuntakorttiani, en ole siis vielä virallisesti jäsen, joten säännöissä näyttäisi käytännössä olevan joustovaraa...

Eläköön kotiruoka

UCLssa oli vielä tänään äärimmäisen hiljaista, sillä kyseessä on Jubilee-arkipyhä. Käytin päivän opiskellen maapallon sisuksien fysiikan perusteita, jotta tämän viikon startup-palaverissa pysyisin paremmin kärryillä. Tai no, samaa atomijoukkojen fysiikkaahan planeettojen sisuksien fysiikka toki on kuin aiemmin tutkimieni piikiteidenkin, mutta näkökulma on hieman erilainen.

 

Palasin kotiin Tescon kautta, sillä Johannan voimakkaasta suosittelusta olin päättänyt tehdä ruokaa kotona. Ja se osoittautuikin erinomaiseksi päätökseksi. BBC Radio 3 soi, kumosin pari 1664-merkkistä olutta, ja tein pastaa. Syötyäni viikon verran ulkona, kotiruoka maistui uskomattoman hyvältä.

Aamulla olin kuullut uutisia Kalliosta, että Hetan silmäkulma oli turvonnut niin, että koiraparan silmä oli lähes ummessa. FaceTimessa illalla Johanna kuitenkin näytti jo kuvaa parantuneesta Hetasta. Hyvä näin.

Jubilee-viikonloppu

Kuningattaren 60-vuotisen valtakauden kunniaksi järjestetyn Diamond Jubileen nelipäiväinen loppuhuipentuma alkoi lauantaina. Johannan kanssa pyörimme toisaalla, lauantaina ensin hakemassa Hetalle ansaittuja tuliaisleluja Brentfordissa ja sen jälkeen viihtyisässä ja kylämäisessä Richmondissa. Jälkimmäisessä kävelimme hyvän tovin Thamesin rantaa, missä komeiden asuintalojen edustoilla oli suuri määrä porukkaa nauttimassa aurinkoisesta säästä.

Eräs ei-köyhälistöön kuuluvan oloinen kaksikko oli juuttunut veneellään toisen aluksen kiinnitysköyteen aivan laiturin edessä. Miehillä oli todella "tilanne päällä". Kamppailua seurasi kohteliaasti ehkä toistasataa ihmistä kuohuviineineen ja perheineen, ja kun vene lopulta saatiin irti, kuultiin railakas "hooray!" ja aplodit.

Pubiruoka maitti jälleen.

 

Sunnuntaina bongasimme Paula Koivuniemen Selfridgesin tavaratalossa. Sitten koitti Johannan aika lähteä kohti Suomea.

Yksin päädyin Thamesin rantaan Lambeth Bridgen lähettyville seuraamaan The Thames Diamond Jubilee Pageantia, noin tuhannen veneen, mukaanlukien itse kuningattaren ja muiden kuninkaallisten aluksen muodostamaa kunniakulkuetta. Tunnelma väkijoukossa oli juhlava mutta samalla rentoutunut. Reilun miljoonan paikalla olleen ihmisen joukossa kuuluin niihin jotka saivat tyytyä seuraamaan spektaakkelia rannalla olleista jättimäisistä videoruuduista. Se oli hienoa katsottavaa, takuulla jotakin ainutlaatuista. Väki tosin hieman hermostui nähdessään videoruudulta Lontoon pormestarin vaimon innokkaasti näpyttelevän kännykkäänsä laivansa kannella.

Maanantaina Jubilee jatkui Buckingham Palacen pihalla juhlakonsertilla, jota olin seuraamassa Hyde Parkissa jälleen kerran jättimäiseltä videoruudulta. Ihmisiä oli paikalla varmasti kymmeniä tuhansia, ja esiintyjäkaarti oli älytön: Robbie Williams, Elton John, Kylie Minogue, Tom Jones, sekä mm. Sir Paul, joka jäi itseltäni näkemättä lähdettyäni hieman ennen gaalan päättymistä kohti Finchleytä. Juhlassa viini virtasi ja laulu raikui, meininki oli sanalla sanoen erinomaista.