Työvoitto

Tänään, tasan kaksi kuukautta astuttuani ensi kertaa Santanderin konttoriin, käytössäni on koko peruspalveluiden kolminaisuus: tili, pankkikortti ja nettipankkitunnukset. Saavutus vaati yhteensä viisi käyntiä konttorissa, neljä alkuperäistä sähköpostiviestiä ja kolme puhelinsoittoa.

Mielen myrsky nukkuu. Tämä, jos jokin, on outo kunnia.

Kisat

Perjantaina puskin suoraan töistä yliopiston etupihalle seuraamaan olympialaisten avajaisia suurelta videoruudulta. Paikalla oli satoja opiskelijoita ja joitakin vanhemman kaartin edustajia. Olut virtasi ja ihmiset pikniköivät. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Avajaisseremonia nostatti yleisön hurmokseen. Itsekin pidin showsta kovasti. God Save The Queen laulettiin seisaaltaan. Lähdin kotia kohti siinä vaiheessa kun Bahaman joukkue marssi stadionille.

Seuraavana aamuna suuntasin keskustaan seuraamaan miesten maantiepyöräilyn starttia. Pitkin kesää kaupungilla on varoiteltu ruuhkaisista asemista ja juna-aikataulujen pettämisestä kisojen aikaan, mutta vielä lauantai-aamupäivällä mistään tälläisesta ei ollut merkkiäkään. Hotspotiksi merkitty Euston oli sekin varsin rauhallinen junan kulkiessa aseman kautta. Ruuhkat koittanevat vasta kisojen päästyä kunnolla vauhtiin.

Jäin pois Tottenham Court Roadilla, ja kävelin kohti Green Parkin Constitution Hillia, jota pitkin pyöräilijöiden reitti tulisi kulkemaan. Oxford Street uinui hiljaisena ja lähes tyhjänä. Vasta puiston reunamilla alkoi näkyä enemmän kulkijoita, ja itse reitin varsi oli jo ihmisten reunustama. Starttiin oli vielä vartti aikaa, joten kuljin kohti Wellington Archia paremman paikan toivossa. Sellainen löytyi muistomerkin puistikon korkealta reunakivetykseltä.

Moottoripyörien ja huoltoautojen pitkä saattue kulki ohitse. Ihmiset laskivat järjestäjien kanssa ääneen viimeiset kymmenen sekuntia lähtöön. Hetken kuluttua laskennan päättymisestä pyöräilijät putkahtivat näkyviin. Noin 20 sekunnin kuluttua parvi oli jo poissa näkyvistä. Alla kuvasarja tapahtuneesta.

Porukka oli palaamassa vasta reilun viiden tunnin päästä saman kohdan ohi takaisin. Vaikka loppurutistus olisi eittämättä ollut dramaattisempaa katsottavaa kuin lähtö, koin jo inspiroituneeni näkemästäni, ja päätin seurata kisaa myöhemmin BBClta.

Olin pitkään suunnitellut lukevani jonkinlaisen yksiin kansiin nidotun Britannian historiikin, ja taisin löytää sopivan Piccadillyn Waterstone'sista. Kirja on sujuvaa luettavaa, vaikka infoa on runsaasti.

Kadulla pyöri jonkin verran ratsupoliiseja. Vastaan tuli myös hieman prameampi osasto.

Suunnittelin meneväni Regent's Parkiin lukemaan, mutta päädyin kiertämään puiston leppoisasti sen sijaan. Täällä tuntui olevan enemmän urheiluaktiviteetteja meneillään kuin koskaan Hyde Parkissa. Nurmet olivat silti hyvässä kunnossa, ja maisema oli vehreä.

Kävelin London Zoon vierestä Camden Townin asemalle, josta otin junan Finchleyyn. Illalla tiedossa oli uuden Batman-trilogian viimeinen osa North Finchleyn Vue-teatterissa, mutta ennen sitä ehdin seurata BBCn lähetystä pyöräkilpailusta.

Kokemus yllätti erittäin positiivisesti. Voisi kuvitella olevan turhauttavaa seurata kun äijät jauhavat trikoissa tunti toisen jälkeen maantietä eteenpäin. Mutta kisaan kuuluu selvästikin runsaasti taktikointia ja muuta dramatiikkaa.

Pyöräilijöiden parvi oli jo kahden aikaan jakautunut pienempään etujoukkoon ja suurempaan pääjoukkoon eli 'pelotoniin'. Juontajat eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, oliko pienemmän joukon etumatka riittävä, vai tulisiko matka kuroutumaan umpeen suuremman joukon luonnollisen edun vuoksi (suuressa parvessa on helppo ajaa muiden imussa). Välillä joku ajajista kokeili irtiottoa jommastakummasta joukosta, mutta parvi ajoi armottomasti ja pikkuhiljaa kaverin kiinni. Kello kolmen jälkeen nähtiin yksi kolarikin.

Näin siis amatöörin silmin pyöräilystä.

Talsin parin kilometrin matkan elokuvateatteriin. Sekä matka että 10 punnan hinta osoittautuivat hyväksi sijoitukseksi. The Dark Knight Rises oli erinomainen elokuva. Tarina oli melko rankka mutta lopulta mieltä ylentävä. Tom Hardyn Bane on yksi parhaista pahiksista ikinä. Anne Hathaway on sittenkin cool. Ainoa häiritsevä tekijä oli juuri ennen elokuvaa näytetty jonkinlainen kahden minuutin minidokumentti, jossa mm. haastateltiin näyttelijöitä heidän hahmoistaan. Käsittämätöntä spoilaamista viime metreillä. Tämän setin vuoksi osasin odottaa että Batman saa turpaan Bainilta heidän kohdatessaan ensi kertaa. Ei näin.

Sunnuntaina katsoin vielä toisen elokuvan, tällä kertaa iPadille vuokrattuna. Irlantiin sijoittuva The Guard oli erittäin hyvä. Leffassa oli raakaa länkkärihenkeä.