Kulttuuria

Lähdin kaupungille ennen puoltapäivää, mutta tällä kertaa valitsin bussin undergroundin sijaan. Matka Finchleyn pääkadulta Baker Streetille oli tuskastuttavan hidas jopa lauantai aamupäivän liikenteessä, mutta ainakin samalla näki maisemia, toisin kuin maan alla.

Marylebonessa halusin nähdä viime aikoina mainostetun The Wallace Collection -taidemuseon, joka löytyi Manchester Squarelta komeasta 1800-luvun linnamaisesta rakennuksesta. Tarjolla oli valtava määrä 1600-1800 -luvun mannermaista, lähinnä ranskalaista taidetta. Vaikka tiesin suurinpiirtein mitä odottaa, on pakko todeta, että tämän tyyppinen tarjonta ei ole itselleni kaikkein maistuvin. Näytteillä oli esimerkiksi lukemattomia mahtipontisia tauluja roomalaisen mytologian hahmoista, joissa tuhdit lapsihahmot esittävät enkeleitä. Niiden katsominen ei herättänyt minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Eri asia olivat hollantilaiset meriaiheiset maalaukset, niissä oli jo fiilistä.

Museon edustalla oleva Manchester Square Garden osoittautui yksityiseksi puistoksi, jossa oli selvästi juhlajärjestelyjä meneillään. Seuraavassa korttelissa vastaan tuleva hääseurue lieni matkalla nimenomaiseen puistoon.

Kävelin pikkuhiljaa itään Fitzrovian kaupunginosaan, josta löysin siistin ja hiljaisen pubin The Green Man. Ruoka oli erittäin maittavaa ja tarjolla oleva Camden Hells Lager raikasta.

The Green Manissa avasin lahjaksi saamani kirjan Suggs and the City, jossa Madness-yhtyeen keulahahmo Suggs jakaa anekdootteja ja historiaa Lontoon eri osista, etenkin musiikkikulttuurin näkökulmasta. Kirjan ensimmäinen luku käsitteli Sohoa, ja sen innoittamana päätin lähteä kohti The French House -nimistä baaria Dean Streetillä.

Kyseinen paikka oli juuri niin "cool" kuin Suggs sen kuvasi. Kännyköiden käyttö oli kiellettyä, ja olut tarjoiltiin pienissä tuopeissa pinttien sijaan. Suuri osa asiakkaista joi viiniä. Paikka oli boheemi mutta hillitty. Lienee uskottava, että Ranskan vastarintaliikkeen johtohahmot todella palaveerasivat täällä toisen maailmansodan aikana.

Kävelin Sohossa vielä jonkin aikaa, kunnes päätin käydä katsomassa Covent Gardenin aluetta. Korttelit olivat täynnä shoppaajia, joten ajauduin pikkuhiljaa kohti Holbornia ja London School of Economicsin aluetta. Täällä huomasin yhtäkkiä kännykkäni wifi-yhteyden pelittävän, eläköön Eduroam-verkko!

Sain pian viestin Suomen-ystäväni Arturin vanhalta opiskelukaverilta Keviniltä, että Spitalfieldsissa, City of Londonin itäpuolella olisi tiedossa illan fudismatsien kisakatsomo pubissa. Lähdin paikalle.

Artur oli esitellyt Kevinin minulle toissavuonna Suomessa, kun Kevin oli käymässä Helsingissä viikonloppulomalla. Seurueessa oli muutama muu hahmo, kaksi brittiä ja yksi englantilaistunut amerikkalainen, ja meininki oli reteää. Pubin nimi oli ytimekkäästi The Gun.

Matsien jälkeen lähdimme vielä peribrittiläiselle currylle Brick Lanelle. Ruoan taso Cinnamon-ravintolassa ei ollut aivan Helsingin nepalilaisten vertainen, mutta hyvää ja kohtuuhintaista se oli.

Finchley kutsui väsynyttä kulkijaa, ja underground osoitti jälleen tehonsa.