Highgate ja Hampstead Heath

Olin jo moneen kertaan lykännyt tutustumista paljon kehuttuun Hampstead Heathin viheralueeseen, joten sunnuntaina sai vihdoin olla sen vuoro. Finchleysta pari asemaa etelään oleva Highgaten asema näytti olevan kohtuullisen lähellä tätä määränpäätä, joten aloitin retken sieltä.

Highgate oli viihtyisän oloinen asuinalue. Tunnelma oli kuin pikkukaupungissa. Paikka sijaitsee korkealla Lontoon keskustaan nähden, ja monien kortteleiden välistä pilkisti kaupungin skyline tuttuine maamerkkeineen. Jyrkät mäet olivat maantiepyöräilijöiden suosiossa. Oikein!

Koska kiire ei vaivannut, päätin pistäytyä Highgate Cemeteryyn kävelemään. Sisäänpääsy oli kolme puntaa, jota varten jouduin painamaan jyrkän mäen takaisin Highgate High Streetille seteliautomaatille. Toki käteistä tulisi aina olla täällä taskussa, mutta myöskin sisäänpääsymaksu hautausmaalle yllätti. Kuvassa näkyvä tienpätkä Swain's Lanella tuli tutuksi.

Palatessani automaatilta päätin tarkistaa hautausmaan viereisen puiston, Waterlow Parkin, ennen itse maksullista nähtävyyttä. Puisto oli erittäin siisti ja rauhallinen, ja porukkaa oli juuri sen verran että se ei kuvan antamasta vaikutelmasta huolimatta jäänyt autioksi.

Itse hautuumaa oli erittäin kaunis paikka sekin, ainakin jos ei hae liioin trimmattua kasvustoa ja suoria linjoja. Täällä oli hyvä käyskennellä puuston varjossa.

Sitten oli pääkohteen, Hampstead Heathin vuoro. Puisto oli mahtava paikka. Vehreät niityt ja pienet lammet toivat kuin maaseudun Lontoon keskelle. Siinä maisemassa mieli lepää.

Kaarsin alueen pohjoispäässä olevan Kenwood Housen kautta lopulta Parliament Hillille tähyilemään kaupungin keskustaan.

Paikalla oli muutamia lapsia jotka yrittivät saada leijansa ilmaan vanhempiensa avustuksella. Paikalle myöskin sattunut Scruffy-niminen koira ei malttanut pysyä erossa yhdestä tietystä leijayksilöstä. Kun kyseinen leija vihdoin pärähti ilmaan, Scruffy teki parhaansa saadakseen kymmenen metrin korkeudessa liitävän kapistuksen hampaisiinsa. Se oli hieno hetki.

Laskeuduin kukkulalta Belsize Parkin asemalle, jossa tapasin työkaverini Roberton. Menimme katsomaan Italia–Englanti-matsia pubiin. Roberto italialaisena otti pelin hieman vakavammin kuin minä, mutta hauskaa oli silti. Pubi ja sen asiakaskunta olivat alueen hengen mukaan melko 'posh', mutta vaihtelu virkistää.