Syksy 2012
On totuuden aika. Mitä on puoli vuotta Lontoossa opettanut Suomen pojalle?
Se on opettanut paljon. Ajoittain hyvinkin kitkaisa kanssakäyminen pankkien, puhelin- ja nettiyhtiöiden sekä vuokranantajien kanssa on opettanut siihen, että oikeus ei tule toteen odottelemalla ja toivomalla. Vaikka Alexandre Dumas toista väittäisi.
Uuteen tutkimusalaan ja tuntemattomaan tutkijaryhmään hyppääminen on vahvistanut käsitystäni, että kova työ ja kärsivällisyys vievät lopulta perille. Välillä on tosin presidentti Urho Kekkosen adjutantin Urpo Levon sanoin* otettava rauhallisesti ja pidettävä turpa kiinni.
Maapallon sisuksien fysiikka on äärettömän kiintoisaa. Ja UCL, pomoni Larsin myötä, tarjoaa sen tutkimiseen erinomaisen mahdollisuuden.
Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin fiilis, että Lontoo on hieno kaupunki. Tänne alkaa väkisinkin kotiutua, kun paikat ja perusvibe alkavat tuntua tutulta. Vuodenvaihteen jälkeen aletaan päästä kunnolla vauhtiin, kun rakkaan kihlattuni lisäksi paikalle saapuu myöskin tämä hetkessä elävä veijari Helsingin Kalliosta.
Vuoden viimeinen työviikko koostuu joululoman aikana supertietokoneiden jauhettavaksi annettavien laskujen valmistelemisesta ajokuntoon. Tiedossa on myös visiitti Barbicaniin sekä satunnaista fiilistelyä kaupungilla. Näillä mennään.
*) Kiitokset Laurille korjauksesta.
lähettänyt Eero Holmström @ 23.30
2 kommenttia
2 kommenttia:
Eero,
On ollut ilo lukea blogiasi. Toivottavasti jatkat samaan malliin myös jatkossa pitäen meidät täällä pohjolassa ajan tasalla.
Faija/Isi
Oman (huikean puolentoista vuoden) kokemukseni perusteella voin sanoa, että Lontoo vain paranee ajan kanssa. En aiemmin olisi ikinä uskonut, että suurkaupunki voi oikeasti tuntua kodikkaalta, mutta tässä sitä vain ollaan. Lontoo on yllättävän helppo ottaa haltuun, mutta samalla näkeminen ja tekeminen ei ikinä lopu. Kertaakaan ei ole lähtö kaduttanut, mitä nyt silloin tällöin tekee mieli hakata (jonkun muun) päätä seinään!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu