Viihteellä

Illat pimenevät, mutta kylmyys ei vielä pure luihin saakka. Vuoden lähestyessä pikkuhiljaa loppuaan, töissä rytinä sen kun lisääntyy. Lukemattomien laskentatuntien kautta tahkotut tulokset ja niistä vedetyt johtopäätökset ovat joutuneet grillauksen kohteeksi moninaisissa seminaareissa ja pohdiskeluissa, ja ilokseni niissä näyttää sen verran perää olevan, että valmisteilla olevasta julkaisusta tullee varsin pätevä. Kotirintamalla Johanna on päätynyt laajentamaan työnhakuaan takaisin Suomeen, kun kuusi kuukautta aktiivista työnhakua nykyisessä kotikaupungissamme ei ole vielä kantanut hedelmää. Otamme askeleen kerrallaan.

Viime viikkoihin on mahtunut runsaasti touhua myös kodin ja työn ulkopuolella. Tom ja Paula visiteerasivat kaupungissa ja ehtivät viedä meidät West Endiin katsomaan supersuosittua teatteriesitystä One Man Two Guvnors. Broadway-hitiksikin muodostunut show oli erittäin viihdyttävä. Varoituksen sanana täytyy tosin lausua, että eturivissä istuminen saattaa tarkoittaa aktiivista osallistumista näytelmään.

Samaisen viikon perjantaina vietimme hauskan päivän Mussessa Tomin kanssa. Kunnon pubilounas maistui kirpeällä syyssäällä.

Pääsimme myöhemmin nauttimaan myöskin toisesta West End -esityksestä, nimittäin hillitöntä hehkutusta herättäneestä Book of Mormon -musikaalista. Tämä show oli niin ikään äärimmäisen viihdyttävä, mutta Guardian-henkiseen sävyyn on silti todettava, että varsinainen läpimurtomusikaali tämä ei ehkä sittenkään ole. Suosittelen Book of Mormonia silti vilpittömästi.

Seuraavana iltana pyörimme sattumalta samoilla kulmilla, kun vietimme iltapäivää Akselin ja Suvin kanssa. Tällöin testasimme Great Windmill Streetillä sijaitsevan craft beer -pubin nimeltä The Lyric, joka oli mainio mesta. Valitettavasti en muista sen hedelmäisen ja tujakan IPA:n nimeä, joka kirvoitti niin runsaasti ylistystä maistajiltaan.

Pakkohan se oli myös käydä katsomassa elokuva nimeltä Gravity. Teatteri johon Nikon kanssa suuntasimme sijaitsi aivan Wembley Stadiumin kupeessa. Tuo valtava stadion oli vaikuttava jopa ulkoapäin. Tunsin pienen katumuksen piston etten hankkinut viime kesäkuulle lippuja, kun Bruce Springsteen soitti keikan täällä. Ehkäpä vielä jonakin päivänä.

Itse elokuva oli erittäin hyvä. Se pyöri mielessä monta päivää jälkikäteen, mikä on tavallaan hämmästyttävää, kun varsinaisen juonen voisi helposti kirjoittaa puolikkaalle paperiarkille. Tunnelma ja häikäisevä visuaalinen kokemus olivat niitä elementtejä, jotka eivät päästäneet irti poistuessani teatterista.

Viime sunnuntaina matkustimme Rugeleyn kylään Birminghamin pohjoispuolelle. Täällä asuvat Johannan Dundeen-ystävä Sara ja hänen miehensä David perheineen. Puitteet joissa päivän vietimme muistuttivat kysynnän ja tarjonnan laeista ja siitä, että Lontoo on erityinen paikka myöskin Britannian mittakaavassa. Meillä oli varsin hauskaa ja letkeää, ja pienen "alkuhepulin" jälkeen Heta toimi ansiokkaasti lasten leikkikaverina ja vahtina pitkälle iltaan asti. Jopa lasten iltasadun aikaan oli kaveri saatava mukaan kuuntelemaan. Pyöräilymiehenä David suostutteli kovasti minua lähtemään ensi heinäkuussa seuraamaan Tour de Francen alkuetappeja Pohjois-Englantiin, ja sinne toki olisi aivan mahtavaa lähteä.

Parisen kertaa itseltäni väliin jäänyt torstainen pub quiz palasi kuvioihin tällä viikolla. UCL:n Phineas-pubin sijaan tällä kertaa vuorossa ollut The George Shillibeer Hollowayssa oli jälleen huikea kokemus. Perinteisten lennokki- ja piirrustuskilpailukierrosten lisäksi vuorossa oli myös tanssikilpailu. Joukkueemme ylsi tällä kertaa toiselle sijalle. Palkintopullo odottaa vielä korkkaamistaan.