Kohti uutta vuotta

Muutoksen tuulet puhaltavat. Johanna sai ensimmäisen Suomesta hakemansa työpaikan, tammikuussa alkavan neuropsykologin sijaisuuden Kuopiosta. Perheemme kannalta ensisijaisesti mahtava uutinen aiheuttaa samalla epäideaalisen tilanteen, jossa itse jään Lontooseen jatkamaan maapallon vaipan tutkimista Johannan ja Hetan palatessa synnyinmaan helmaan. Näin on kirjoitettu, ja näin on tapahtuva. Paraikaa olemme ehtineet aloittaa hartaasti odotetun joulunvieton Mussessa, joka jää toistaiseksi viimeiseksi luokassaan. Heta elää tapansa mukaan hetkessä, eikä arvaa pian tupsahtavansa kuopiolaisen koirapuiston portista omanmaalaistensa sekaan jälleen kirmaamaan.

Kotoisaksi muodostuneen ja joulua varten äärimmilleen koristellun asuntomme olemme nyt irtisanoneet, ja olen jo ehtinyt löytää itselleni astetta pienemmän ja halvemman asunnon Highgaten mainiolta alueelta, aivan metroasemaa vastapäätä, jonne muutan helmikuun puolivälissä. Prosessi oli kauttaaltaan teatraalinen ja antoi muistutuksen Imperiumin (tai ehkä erityisesti Lontoon) epätoivottavimmista piirteistä, mukaanlukien läpimädistä kiinteistövälittäjistä ja muista asiakaspalvelijoista, epäinhimillisistä ja kirpeän hintaisista asunnoiksi kutsutuista koloista sekä yleisestä välinpitämättömyyden ja törppöyden kulttuurista. Lopulta löytämäni asunto vaikuttaa kuitenkin kaikin puolin hienolta yksilöltä, ja yhteydet niin töihin kuin ydinkeskustaankin tältä historialliselta alueelta paranevat merkittävästi nykyiseen tilanteeseen nähden. Huhun mukaan naapureihini kuuluvat mm. George Michael ja Ewan McGregor, enkä sitä toki vastusta. Eläköön Highgate!

Joulukuun alussa saimme kunnian nauttia ystäviemme Villen ja Annikan seurasta, niin Surreyssa kuin Pohjois-Lontoossakin. Erityisenä kohokohtana ensimmäisestä osiosta painui mieleen Godalmingin kylässä sijaitseva, vanhaan kirkkoon rakennettu ravintola Bel and The Dragon, jonne Aksel ja Suvi meidät johdattivat. Tätä edeltänyt shamppanjan ja sherryn siivittämä alkuilta oli sekin ajankäytöllistä aatelia. Ilta oli riemua raikuva, vain laulu oli pidettävä vakan alla tällä kertaa. Seuraavan päivän Mussen-visiittille joukkoomme liittyivät suureksi iloksemme ystävämme Jenni ja Mara, jotka olivat sattumalta viettämässä viikonloppua Lontoossa. Uusia muistoja luotiin ja vanhoja käytiin läpi. Mikäs sen hauskempaa!

Seuraavana aamuna läksin kohti Heathrowta, määränpäänäni San Franciscossa järjestettävä vuotuinen planeetta- ja avaruustieteilijöiden massiivinen konferenssi nimeltä American Geophysical Union Fall Meeting. Viikon tieteellinen anti oli erinomainen. Työtä esitellessäni sain parhaimman tieteentekemisen kulttuurin mukaisesti käydä jatkuvaa taistelua tulosteni uskottavuudesta ja menetelmieni käyttökelpoisuudesta, vastapuolenani alan kiistattomat huiput. Selvisin hengissä, ja uskon että työni hioutui koetun seurauksena ehommaksi ja paremmaksi. Näillä mennään, täysillä eteenpäin.

Itse kaupunki antoi itsestään melko huikean vaikutelman. Konferenssin lomassa ehdin tehdä mm. pienimuotoisen craft beer -kierroksen, joka sivusi modernin liikkeen ilmeisesti aivan ensimmäisten pioneerien miehittämiä kortteleita. Ensimmäisenä stoppina toiminut City Beer Store paljastui craft beer -intoilijan maanpäälliseksi taivaaksi, jossa valikoima ja tunnelma pakottivat pysymään aloillaan parin tuopillisen verran. Hauskana yhteensattumana kävi ilmi että baarimikko oli viettänyt "oppivuosiaan" etelälontoolaisessa Kernel Breweryssa, joka on ehdoton suosikkini Imperiumin pienpanimoiden joukossa. Mies jopa kertoi suosikikseen legendaarisen double citra IPAn, maagisen eliksiirin, jota tunnetusti pannaan vain kahden vuoden välein. Kävi myös ilmi että Alaska on kova sana pohjois-amerikkalaisessa craft beer -kulttuurissa, ja että oluttyyppi nimeltä India session ale tekee nousuaan kansan laajempaan tietoisuuteen. Elämme ja opimme.

Kierroksellani tekkasin lisäksi paikat nimeltä Monk's Kettle ja Zeitgeist, eikä katumusta ollut. Näistä jatkanen ensi vuonna. Viikon kokemuksen perustella tämä mm. Metallican ja hippiliikkeen tyyssijana toiminut piilaakson kupeessa sijaitseva legendaarinen kaupunki tarjoaa kävijälleen roppakaupalla hienoja kokemuksia. Kotikaupunkiini verrattuna on kuitenkin mainittava silmiinpistävä kodittomien ja huumeriippuvaisten määrä kaupungin katukuvassa. Taustalla on kuulemma yhtenä tekijänä länsirannikon tasaisen lauha ilmasto jopa talvisaikaan. Reilun kymmenen asteen lämpötila ja selkeä sinitaivas toistuivatkin matkallani päivästä toiseen.

Tässä vielä kuvia viikon varrelta.