Etelässä

Viikonloppuna päätimme viettää aikaa joen eteläpuolella, tuo seutu kun on satunnaisista fudis- ja musiikkimenoista sekä itsekseni aikanaan toteuttamistani potentiaalisten asuinalueiden kartoitusreissuista huolimatta jäänyt ehkä turhan pienelle huomiolle. Sinne oli siis mentävä.

Valitsimme kartalta lauantain kohteeksi Rotherhithen. Entisestä satama-alueesta muokattu moderni asuinalue oli edelleen viihtyisä, mutta sitä vaivasi hiljaisuus ehkä liiaksikin. Rotherhithe Streetilla oli hauskan näköisiä Thamesin rantaa reunustavia asuntoja, joiden parvekkeilla kyllä kelpaisi, vaikka vastarannan näkymä (ei kuvassa) ei ollutkaan aivan postikorttimateriaalia.

Sompailtuamme jonkin aikaa niemellä istuimme lounaalle Pizza Lounge -nimiseen ravintolaan, valmiiksi etukäteen bongatun pubin Blacksmith's Armsin annettua karun vaikutelman itsestään paikan päällä. Puolaa keskenään puhuva henkilökunta palveli särmästi, ja ruoka oli ihan hyvää. Mutta hiljaista oli täälläkin.

Sunnuntaina panokset kovenivat kun otimme määränpääksi Greenwichin. North Greenwichin asemalla polkumme erkanivat, kun Johanna otti kurssin kohti alueen historiallista keskustaa, ja minä puolestani läksin Meantime Brewing Company -panimoon visiitille. Molemmat olimme tyytyväisiä valintoihimme, Meantimen vetäessä selvästi pisimmän korren kaupungissa tähän asti kokemistani panimoesittelyistä.

Kierrosta isännöivä Alex vei ryhmämme ensin panimon vierailijapubiin, jonka seiniä koristi kuulemma pieni osa jo edesmenneen olutammattilaisen Michael Jacksonin olutkokoelmasta. Alex antoi vetävän ja eloisan esityksen panimon ja craft beer -liikkeen historiasta. Meille vierailijoille oli tarinoinnin lisäksi tarjolla niin oluen raaka-aineita kuin itse lopputuotettakin.

Menevän johdannon jälkeen kiersimme panimon osio kerrallaan. Kattilaa pukkasi lattiasta kattoon.

Kierroksen yksi kiinnostavimpia anteja oli tieto, että yksi yleisimmistä taustoista panimon työntekijöillä on mikrobiologian tutkinto. Myöhemmin Alex toisti muuallakin kuulemani mantran, että tarkoituksena ei ole tuottaa tietyllä nimikkeellä myytävää olutta "fiilispohjalta", vaan reseptit ja valmistumisprosessit on lyöty lukkoon jetsulleen, ja niistä ei kertakaikkiaan poiketa. Näin taataan se asiakkaan näkökulmasta toivottava seikka, että ostaessaan tämän panimon tietyn etiketin olutta, vaikka kyseessä onkin rakkaudella ja luovuudella valmistettu craft beer, asiakas saa mahdollisimman tarkalleen samaa tavaraa kuin edelliselläkin kerralla.

Kierroksen jälkeen siirryttiin takaisin pubihuoneeseen. Vuorossa oli lyhyt oppimäärä lontoolaisen olutkulttuurin historiasta. Juomia käytiin läpi portereista india pale aleihin ja lagerihin, kronologisessa järjestyksessä ja kunkin oluttyypin taustoituksen sekä toki maistiaisten kera. Hauskaa ja opettavaista.

Kahden ja puolen tunnin jälkeen olin jälleen panimon pihalla. Suosittelen visiittiä Meantime Brewing Companyyn vilpittömästi. 15 puntaa oli varsin kohtuullinen hinta kokemuksesta.

Kohtasimme Johannan kanssa North Greenwichin asemalla, josta kävelimme joen yli kulkevan Emirates Air Line -köysiradan asemalle. Halusimme testata tätä Boris Johnsonin luomaa turhakkeeksi kutsuttua hanketta, joka kuulemma pyörii vain noin 10%:lla matkustajakapasiteetistaan. Kyytiin pääsee kätevästi Oyster cardilla, joten ainakaan tämä puoli ei kelpaa flopin selitykseksi. Mutta mitäs Boriksen köysirataa nyt liion tässä mollaamaan, ei minulla ole mitään Air Linea vastaan. Hauska settihän se lopulta oli. Vaunusta oli hyvät näkymät O2 Arenan ja Canary Wharfin ylitse. Bongasimme myös Alexandra Palacen kauempana. Kerrankin katsoimme O2 Arenan kulmilta sinne päin!