Vaihtoehtoja

Ystävämme Aksel ja Suvi viettivät hauskan toissaviikonlopun luonamme. Ohjelmaan kuului Pohjois-Lontoon tunnelmaa Highgaten hillityn charmikasta yöelämää myöten sekä tietysti tuopittelua Maid of Muswellissa. Ehkä erityisen mieleenpainuva kokemus kuitenkin oli sunnuntaina nautittu lounas. Päätimme suunnata kohti silmäämme jo jonkin aikaa sitten osunutta Chriskitch-nimistä paikkaa, joka sijaitsee Mussen pääkadun Broadwayn kupeessa aivan tavallisten edvardiaanisten linnojen lomassa.

Aamulla soittamani pöytävaraus oli voimassa saapuessamme, joskin pieni väärinkäsitys oli sattunut. Havittelemaamme varsinaista brunssia ei ollut näin lyhyellä varoitusajalla saatavilla, vaan tarjolla oli raaka lounasmenu. Nielimme tilanteen realiteetit, ja istuimme vanhaan teurastajanpöytään odottamaan.

Viereisessä pöydässä istuva hipsterpariskunta näytti suuresti nauttivan brunssistaan joka tuotiin pieninä annoksina yksi kerrallaan itse kokin toimesta pöytään. Paikan nettisivujen (ja kyseisen sunnuntain) perusteella "Chef Chris" on jonkin sortin huippukokki, joka on päätynyt Musseen toteuttamaan itseään, ja hyvin pian alkoikin tulla selväksi että tämä paikka ei ole mikään Chico's.

Lounas oli maittava ja omaan makuuni eksoottinen. Kiirettä ei pitänyt, eikä myöskään nälkä vaivannut aterian päätteeksi. Hinta oli erittäin kohtuullinen.

Ystävämme Guildfordista vannoivat palaavansa tänne brunssille. Se tapahtukoon pian!

Viime torstaina päätimme iskeä elokuviin mutta tällä kertaa emme Vuen tai Odeonin tuttuihin multiplexeihin vaan pienempään Everyman Cinemaan. Ankaran työpäivän päätteeksi tapasin Johannan Warren Streetin päässä, josta kävelimme Baker Streetille kyseisen ketjun paikalliseen toimipisteeseen.

Tarjolla oli täysimittainen baari ja kanssakävijöinä keskimäärin iäkkäämpää ja seesteisempää porukkaa kuin muualla. Teatteri oli puitteiltaan erinomainen. Itse elokuva, Jim Broadbentin ja Lindsay Duncanin tähdittämä "Le Week-End" oli hyvä. Valinta oli myöskin sopiva siltä kantilta, että ensi perjantaina meidän on määrä suunnata Eurostar-junalla viikonlopuksi Pariisiin. Ihme kyllä, ranskalaiset ovat ilmeisesti jossakin määrin omaksuneet Atlantin toiselta puolelta kimmonneen craft beer -kulttuurin, ja odotan innolla pääseväni maistamaan näitä vanhan mannermaisen maailman oletettavasti laadukkaita mutta moderneja mallastuotteita.

Perjantaina istuessani aamupäivällä työhuoneessani ja viimeistellessäni esitystäni ryhmäpalaveria varten havahduin yhtäkkiä ulkoa kuuluvaan musiikkiin. Kyseessä oli säkkipilleillä esitetty Amazing Grace -gospeli. En tiedä miksi tai kenen toimesta, mutta hiton hyvältä se kuulosti.