Historiaa

Viime viikolla ja tätä edeltäneenä viikonloppuna kaupunkissa vallitsi Bonfire Night. Juhla näkyi runsaana ilotulitusten räiskeenä joka kulminoitui tiistaina, kuun viidentenä päivänä. Ne meistä jotka tuntevat elokuvan V for Vendetta (2005) tai muuten vaan ovat Imperiumin historian ystäviä, osaavat toki välittömästi yhdistää tapahtuman Guy Fawkesiin. Fawkes oli osa katolilaista terroristiporukkaa joka marraskuussa 1605 kasasi ruutitynnyreitä Houses of Parliamentin alle, tavoitteenaan murhata James I, jolta ei ilmeisesti herunut riittävästi ymmärrystä maansa uskonnollisille vähemmistöille. On toki huomattava että ilotulitusten tarkoituksena ei ole juhlia Fawkesia vaan räjäytysjuonen epäonnistumista.

Kotimme lähellä sijaitsevalla Alexandra Palacella järjestettiin Bonfire Nightin kunniaksi viime viikonlopun lauantaina suuret bakkanaalit, johon kuului mm. olutfestivaali ja tivolilaitteita. Ilta päättyi raivoisaan ilotulitukseen, joka suunnattiin kukkulalta kohti etelää. Tällä kertaa tyydyimme vaeltamaan läheisiä katuja muiden liikkeellä olevien bongareiden kanssa ja ihailemaan ilotulituksia sieltä täältä talojen ja puiden välistä. Ehkäpä ensi vuonna olisi syytä lähteä mukaan itse juhliin. Toisin sanoen, "maybe next year", kuten kuuluu sanonta muuan suomalaisessa mieskuorossa.

Sunnuntaina suuntasimme rohkeasti kaupungin halki täältä koillisesta lounaaseen, paikkaan nimeltä Kingston Upon Thames. Vietimme hauskan iltapäivän Taikan ja Nikon kanssa tutkien tätä Richmond Parkin eteläpuolella sijaitsevaa kaupunginosaa, joka on alunperin vanha anglosaksinen ja siten keskiaikainen kylä. Suruksemme alueen keskustan tori oli paketoitu lähes kauttaaltaan remonttiin. Kohtuullisen nättejä katuja ja maisemia täältä silti löytyi.

Yksi historiallinen nähtävyys alueella on Coronation Stone, kivi jonka läheisyydessä anglosaksikuninkaita on legendan mukaan kruunattu. Kuvatessani kiveä yritin parhaani mukaan rajata pois taustalla olevan rakennuksen, joka oli kuin suoraan Slough Trading Estatelta.

Talsimme Kingstonista vielä kuninkaallisen Hampton Court Palacen luo, joka sijaitsi parin kilometrin päässä. Valitettavasti emme päässeet edes muurien sisäpuolelle sisäpihalle, paikka kun oli menossa kiinni siltä päivältä. Tässä vähintäänkin glorifioitua Downton Abbeyta muistuttavassa rakennuksessa riittäisi varmasti kierrettävä ja nähtävää.

Pysyäksemme teemassa, kävimme tiistaina ensimmäistä kertaa British Libraryssa. Instituutio sijaitsee aivan King's Cross / St. Pancrasin aseman vieressä, sattumalta kivenheiton päässä yhdestä lempipubistani, Euston Tapista. Töiden jälkeen kohtasimme Johannan kanssa tutussa paikassa Warren Streetin päässä, josta talsimme pelipaikoille.

Rakennus on vaikuttava ja moderni. Itseäni kirjastossa kiinnosti eniten Magna Carta, vuonna 1215 luotu jonkinlainen perustuslain esiaste, jossa ensimmäistä kertaa Britannian historiassa kirjattiin ylös mm. se perusperiaate, että edes kuningas ei ole lain yläpuolella. Dokumentista on olemassa muutamia kopioita sekä myöhemmin tehtyjä paranneltuja versioita – näitä oli kirjastossa näytteillä paksun lasin takana.

Kirjastosta löytyi myös mm. Jane Austenin ja Shakespearen alkuperäisiä kirjoituksia sekä mittava kokoelma nuotteja, mm. Mozartia, Haydnia ja tietysti Elgaria. Laaja postimerkkikokoelma oli myös kiinnostava – täältä löytyi mm. suomalaisia postimerkkejä 1800-luvun lopulta, joissa teksti oli sekä suomeksi, ruotsiksi että venäjäksi.

Kirjaston jälkeen päädyimme siiderille Euston Tapia vastapäätä sijaitsevaan Cider Tapiin. Kyseessä on ehdottomasti paras siideripubi johon olen kaupungissa eksynyt. Tälläkin kertaa valitsin noin kahdenkymmenen hanatuotteen joukosta perinteisen sparkling ciderin, eli sellaisen jossa on tuttuun tapaan hiilihappoa. Todellisuus tosin iski kasvoille kun kävi ilmi että pubissa ei käynyt sinä iltana kortti, ja jouduin Eustonin aseman ympäristöön sompailemaan etsimään automaattia. Elämme vanhassa maailmassa.