Mayfair, Hyde Park ja Knightsbridge

Lauantaina oli jälleen aika toteuttaa perinteinen jalkamarssi keskustan alueella. Kohteeksi valikoitui Hyde Park ja sitä vierustavat Mayfair ja Knightsbridge, sillä nämä ovat keskeisiä alueita joissa en ollut juurikaan viettänyt aikaa.

Uskollinen Northern Line suhautti Finchleysta Leicester Squarelle, josta kävelin Piccadilly Circukselle. Kuuluisa kurvi oli edelleen paikallaan, ja se toi muistoja taannoisesta opiskeluaikana tehdystä rymyreissusta jolla yövyimme (kaupungin ehkä halvimmassa hostellissa) aivan näillä kulmilla. Hienoja aikoja.

Jatkoin Piccadillyä mutta poikkesin Royal Academy of Artsin kohdalla pohjoiseen. Huomasin seisovani Saville Rowlla, joten kuljin kuuluisan räätälikadun lävitse. Kalliilta näytti.

Kaarsin korttelin ympäri takaisin Royal Academylle, koska siellä näytti olevan pystyssä taidenäyttely. Sisällä selvisi, että kyseessä oli huonoista oloista tulevien lasten teoksista koottu galleria. Royal Academy on sitoutunut työskentelemään lasten hyvinvoinnin parantamiseksi. Osa teoksista kertoi, että tätä työtä tarvitaan. Osa oli pirteitä.

Näyttelystä kävelin melko karun Berkeley Squaren kautta Grosvenor Squarelle. Matkalle osui New Bond Streetin koruliikkeet ja joukko korkeamman hintaluokan autokauppoja. Nämä korttelit eivät ole köyhille.

Seesteinen Grosvenor Square sijaitsee USAn suurlähetystön edessä, ja täältä löytyi mm. Rooseveltin muistomerkki. Talsin vielä muutaman korttelin päästäkseni Hyde Parkin Marble Arch -sisäänkäynnille. Paikalla oli meneillään pienimuotoinen Lamborghini-merkkisten koslien näyttely.

Hyde Parkin vehreys yllätti. Muistikuvissani puisto oli yksi valtava nurmikenttä, mutta muistoni taisi koskea vain alueen itä-reunaa. Länteen mentäessä maastoon ilmaantui korkeaa heinää ja puustoa, jopa pieniä metsiköitä muistuttavia alueita.

Seisahtuessani W. H. Hudsonin muistomerkille, paikalla ollut lintuharrastajaksi paljastunut vanhempi nainen avasi keskustelun. Sain kuulla Hyde Parkin luonnon yllättävän suuresta monimuotoisuudesta ja siitä, että monet antavat koiriensa metsästää täällä luonnonkappaleita. Tähän totean tietysti, että ei näin.

Ohitin Italian Gardensin, ja kohta olin Round Pondin äärellä ja Kensington Palacen edustalla. Täällä siis majailevat The Duke and Dutchess of Cambridge, eli William ja Kate, sekä muita Windsor Familyn jäseniä. Victorian patsas vartioi pihalla.

Hyde Parkin ja sen kuninkaallisen osan Kensington Gardensin halki kävelemisen jälkeen olin tauon tarpeessa. Iskin suoraan Kensington High Streetilla olevaan Côte-brasserieen, joka olikin ihan kelpo valinta. Vailla suurempia fiilistelyjä jatkoin matkaa itään kohti Royal Albert Hallia. Tulevien esitysten perusteella sali ei ole koti millekään paikalliselle sinfonia-orkesterille, mistä hieman yllätyin.

Laskeuduin salin edustan rappuset Royal College of Musicin eteen. Avoimista ikkunoista kuului piano-harjoittelua kunnon Shine-henkeen. Viereisissä kortteleissa sijaitsi Imperial College Londonin laitoksia sekä The Victoria and Albert Museum, jonne piipahdin joksikin aikaa. Ulkoseinä kertoi lähihistoriasta.

En lukenut esitteitä sisäänkäynnillä vaan puskin suoraan väkijoukon läpi näyttelyyn. Johanna valaisi illalla että museo on erikoistunut designiin. Tämä sopii yhteen kokemani kanssa. Paikka oli jaoteltu aikakausien ja alueiden mukaan, ja edustettuna oli liuta aloja vaatetuksesta arkkitehtuuriin ja korujen valmistamiseen. Erityisen vaikutuksen teki 1500-luvun alkupuolen 'strong box', jykevä kassakaappi tärkeimmille asiapapereille.

Museolta jatkoin pikkuhiljaa läpi Knightsbridgen. Tähtäsin Chesham Placelle Suomen suurlähetystön eteen. Tämä pieni pala isänmaata ja sen ovessa roikkuva lappu muistuttivat siitä, että nyt on juhannusviikonloppu.

Koska halusin säästää voimia kokkailuun, päätin kääntyä kohti viimeistä määränpäätä, Borough Markettia. Kävelin Victorialle ja jatkoin sieltä undergroundilla Boroughin asemalle. London Bridgden asema olisi ollut lähempänä, mutta kävellessäni Borough High Streettia sain nähdä ehkä ensimmäisen karaoke-baarin (ulkoa päin) tähän mennessä.

Valitettavasti olin hieman liian myöhään liikkeellä, sillä useimmat myyjät olivat jo sulkeneet päivältä. Uskoakseni ymmärsin kuitenkin konseptin: tämä on isosti kunnollinen kauppahalli. Paikkaa ympäröivät kadut olivat täynnä baareja ja iloista iltaa aloittelevaa juhlakansaa. Itse astuin nöyrästi Northern Linen kyytiin.