City ja Thames

Olin päättänyt pyhittää päivän kaupungilla käyskentelyyn. Koska en tällä reissulla ollut vielä kiertänyt Thamesin rannan kuuluisia, ikoninomaisia nähtävyyksiä, suuntasin siis sinne. Aloitin kuitenkin hieman rannan pohjoispuolelta, City of Londonin alueelta Bankin underground-asemalta.

City on komea alue, ja viikonlopuksi työväestä tyhjentyneitä katuja oli leppoisa kulkea kaikessa rauhassa. Heti asemalla vastaan tuli Bank of Englandin komea rakennus ja sen vieressä The Royal Exchange. Lähdin Poultrya länteen ja ajauduin Guildhallin pihalle nähtyäni komean rakennuksen kortteleiden välistä. Täältä löytyi varsin pätevä Guildhall Art Gallery, jossa oli näytillä englantilaista, suurelta osin Lontoon historiaa käsittelevää maalaustaidetta. Lisäbonuksena museon kellarissa oli roomalaisen amfiteatterin jäänteet, jotka olivat löytyneet vasta vuonna 1988 kun museota laajennettiin. Sisäänpääsy tähänkin museoon oli ilmainen, tottakai.

Huomasin, että museon yläkerran maalatut kauniit ikkunat olivat kuningattaren edellisen jubileen kunniaksi tilattuja töitä. Kortensa kekoon olivat kantaneet mm. ryhmä 'Environmental Cleaners', 'Worshipful Company' viittaa jonkin sortin ammattiyhdistykseen tai kiltaan.

Guildhallilta lähdin pohjoiseen päin. Alueella tuli jatkuvasti vastaan ikivanhan ja uuden yhdistelmää. Vanhat kivirakennukset vihjaavat siitä, että City on Lontoon vanhin osa. Tänne roomalaiset alunperin perustivat kaupungin ensimmäisellä vuosisadalla.

Käväisin Museum of Londonissa, mutta totesin ettei konsepti napannut, ja jatkoin pian matkaa pikkuhiljaa kohti St Paul's Cathedralia. Matkalla pysähdyin Christchurch Greyfriars Gardeniin, joka oli nätti puistikko kirkonraunioiden lomassa.

St Paul's oli ulkoa katsoen valtava ja komea, ja ilmeisen täynnä turisteja. Jatkoin Ludgate Hillia Fleet Streetille ja lopulta Blackfriarsiin. Paikalta löytyi loistava pubi, nimeltään osuvasti Blackfriars. Runsas kävely oli jo vaatinut ja tulisi yhä vaatimaan veronsa, joten tilasin gammon steakin ja London Priden. Liha oli kuin paksua pekonia, ja se toimi tilanteessa erinomaisesti.

Ylitin Thamesin Blackfriars Bridgea pitkin ja päädyin Tate Modernin pihalle. Kiire ei vaivannut, joten kävin museon ilmaiset kerrokset läpi. Pidin näyttelystä siitä huolimatta että aivan kärkevin, kiasmamainen 'virtsaa pesukoneessa' -osasto loisti poissaolollaan.

Jatkoin Millenium Bridgen yli takaisin Thamesin pohjoisrannalle. Oli laskuvesi, ja ranta oli paljaana. Etelärannalle, Southwarkiin äskettäin valmistunut 300-metrinen The Shard pisti esiin maisemasta. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Shakespeare's Globe, jonne haluaisin lähiaikoina päästä teatteriin.

Ylitin seuraavaksi Southwark bridgen ja kävelin vuorostaan etelärantaa London Bridgelle. Tässä vaiheessa tajusin, että kuuluisa kaksitorninen silta onkin vasta seuraava, Tower Bridge. Ei siinä mitään, ylitin London Bridgen, kävelin vuoden 1666 katastrofaalisen tulipalon muistomerkin, Monumentin kautta Tower of London -linnan ja Tower Bridgen juurelle. Ennen sillan ylittämistä oli kuitenkin pakko pysähtyä oluelle.

Legendaariselta kaksitorniselta sillalta sai hienon näkymän vanhan Tower of Londonin yli Cityyn, josta pilkisti mm. kuin kierteelle rakennettu 30 St Mary Axe. The Shard odotti toisella rannalla, sotalaiva HMS Belfast seuranaan.

Päästyäni sillalta jälleen etelärannalle, liikenne kerääntyi niin pitkäksi jonoksi että kyseessä lieni sillan nostaminen. Tämä tapahtuu lukemani mukaan keskimäärin kolme kertaa päivässä.

Viimeisenä vetona kävelin Southwarkin läpi Boroughin asemalle. Alue oli selvästi lähinnä asumista varten, joskin The Shard seisoi rannan puolella talojen takana. Northern Linen avulla olin tuossa tuokiossa takaisin Finchleyssa.