Idässä

Pitkä toissaviikonloppu sujui rattoisasti Suomesta käymään tulleiden ystäviemme seurassa. Tekemistä ja näkemistä oli monenlaista. Itse korvamerkkasin erityisesti Camden Head -nimisen pubin toimivana illanviettopaikkana, joka yläkerran stand-up-stagen ja brittipoppiin kallellaan olevan musiikkitarjonnan puolesta voisi tehdä tehtävänsä toistekin. Bermondseyssa sijaitseva Partizan-panimo oli myöskin hauska kokemus, joskin läheisen Kernelin tasolle tämä firma ei aivan yllä. Ei siinä mitään.

Paahtava helle on jatkunut noista ajoista lähtien, ja helpotusta on tiedossa vasta tämän viikon lopulla. Raaoista olosuhteista huolimatta olemme uskaltautuneet jälleen hieman tutkimaan kaupungin uusia kolkkia, tällä kertaa idässä päin. Johannan varsinaiseksi vakiokohteeksi muodostunut Columbia Roadin kauppakatu markkinoineen Shoreditchin kupeessa teki minuunkin vaikutuksen. Vastaavankaltainen Broadway Market hieman Columbia Roadista koilliseen on tavaran sijaan enemmän keskittynyt ruokaan, ja tarjonta oli erittäin hyvä. Lohileipä ja burgeri ainakin olivat ensiluokkaisia, ja kasvishaggis oli sekin maukasta.

Viime sunnuntaina, ajettuani ensin aamupäivällä onnistuneen pyörälenkin, suuntasimme niin ikään itään, tällä kertaa kohti Hackney Wickia. Täällä oli sijaitseva Crate Brewery -niminen olutpanimo, joka on kuuluisa oluen sijaan pizzastaan. Matkan alkuosa kävi verkkaisesti, sillä katu Highgatesta Archwayn oli värikkään intialaisen festivaalin osin valtaama.

Loppumatka overground-junalla sujui kuitenkin viileässä ja vauhdilla. Pian Hackney Wick jo tyrmäsi hipsterismiä lupaavalla ensivaikutelmallaan.

Kuten usein elämässä, ensivaikutelma osoittautui todenmukaiseksi. Vanhojen teollisuusrakennusten välissä puikkelehtivat kadut olivat hyvännäköisten ja harkiten vaihtoehtotyyliin pukeutuneiden nuorten aikuisten hallinnassa. Löysimme pian panimoon, joka oli viihtyisä ja komea keidas paahteisessa asfalttiviidakossa. Terassina toimi kanavan ranta.

Kattavan tilastollisen datan puuttuessa en tosiasiassa aivan rohkene syyttää tästä asuinmaatamme, mutta ravintolan korttikoneet olivat epäkunnossa tänä kuumana iltapäivänä, ja korttikoneiden epäkunto on viimeaikoina tullut kaupungissa vastaan huomattavan usein. Baarimikko ohjasi meidät sekavasti mutta itsevarmasti kävelemään reippaasti kanavaa eteenpäin kohti "valkoista siltaa ja off-licensea", ja kävimme matkaan. Käpyttelyä karttui, mutta valkoista siltaa ei näkynyt. Lopulta löysimme vastaantulijoiden neuvomana huoltoaseman josta sai nostettua käteistä, noin parin kilometrin päässä panimosta. Turhautumisen tuskaa helpotti ainoastaan se, että kanavan ranta oli nätti. Taustalla jökötti Olympiastadion.

Nälkäisinä ja janoisina palasimme tiskille. Saatuani kouraan tuopillisen Craten Best Bitteria, kuulin samaisen baarimikon ohjeistavan muuan asiakasta seteliautomaatille, tällä kertaa sanoin "just by the station there". Myöhemmin palatessamme panimosta parin minuutin päässä sijaitsevalle Hackney Wickin asemalle näimmekin seuraavassa korttelissa pilkottavan off licensen automaatteineen.

Mutta lausuttakoon tämän henkilökohtaisen tragedian vastapainoksi julki se, että pizza ja miljöö Crate Breweryssa olivat parasta A-luokkaa. Olut oli jokseenkin mitäänsanomatonta perustavaraa mutta silti toimivaa. Tänne on palattava.

Kävellessäni myöhemmin Muswell Hillissa Hetan kanssa iltalenkkiä, kuulin erään takapihan aidan takaa iloista puolankielistä jutustelua. Hetken kuluttua joku seurueesta viritteli ukulelen soimaan, ja pian kuultiin tulkinta Beatlesin tunnetuksi tekemästä kappaleesta Act Naturally. Tämäkin on Lontoota!