Lontoo–Helsinki–Lontoo–Hull

Armoitettu kesäloma jatkui toimintapitoisissa merkeissä. Suomessa vietetty viikko hujahti ystävien, sukulaisten ja mökkeilyn myötä ohi kuin hetkessä. Pian sitä oltiin jälleen kaupungin melskeessä, ja melskeeltä se todella tuntui välittömästi pohjolan-visiitin jälkeen. Koti on silti koti, ja kotiinpaluu tuntui juuri sopivan hyvältä.

Kolmiviikkoisen lomani viimeiset viitisen päivää olisivat varmasti sujuneet hienosti Antony Beevorin Stalingrad-opuksen ja äskettäin lahjaksi saamani Seven Giraffes -olutsatsin merkeissä, puhumattakaan muista vuoroaan odottavista kirjoista, mutta kalenteriin oli jo jonkin aikaa sitten merkitty tälle ajalle pyöräreissu Hullin kaupunkiin East Yorkshireen. Sinne oli siis lähdettävä.

Nelipäiväinen reissu kulki keskimääräistä vauhtia 90 km / päivä läpi Cambridgen, Spaldingin ja Mablethorpen, renkaiden lopulta rullaten määränpäähänsä Hulliin. Sateen uhriksi jouduin vain kerran, ensimmäisenä iltana muutamaa kilometriä ennen ensimmäistä yöpymispaikkaa Cambridgea. Ilta jäi muutenkin mieleen, sillä kyseisen bed and breakfast -paikan omistaja osoittautui fasistiseksi ahdistelijaksi, jonka vieraana en viihtynyt, eivätkä viihtyneet muutkaan sen hetkiset asukit. Kirjoitin seuraavana iltana paikasta negatiivisen arvostelun nettiin, ja vaikka itse emäntä soitti tämän havaittuaan perään ja tivasi miksi moista kirjoitin, en tietenkään perääntynyt kylmien faktojen esiintuomisessa senttiäkään.

Mutta reissu oli hieno kokemus. Tasainen päivittäinen paahtaminen läpi hiljalleen muuttuvan maiseman on kokonaisvaltainen elämys jonka aikana keskitytään vain olennaiseen. Jo näinkin lyhyen reissun jäljiltä jää pariksi päiväksi päälle seesteinen ja hötkyilemätön fiilis sekä satunnaiset nostalgianomaiset flashbackit satulan selästä. Suosittelen touhua varauksetta, kunhan pyörä ja kantamukset ovat riittävän kevyet ja päivittäiset välimatkat sopivia.

Pyöräilyä voi harrastaa monessa eri paikassa. Itselläni on tähän mennessä kokemusta Suomesta ja Englannista. Tätä taustaa vasten tarjoan seuraavassa kiinnostuneelle lukijalle joitakin havaintoja liittyen täkäläiseen pyörämatkailuun.

Teiden kunto täällä vaihtelee, mutta keskimäärin asfaltti on huonoa. Vastapainoksi on todettava, että yhtäkään hiekkatietä ei ole täkäläisen pyöräilyurani varrella tullut vielä vastaan.

Teillä ei joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ole piennarta, mutta autoilijat ovat selvästi tottuneet siihen, että liikenteen seassa kulkee pyöräilijöitä. Torvea ei soiteta eikä muutenkaan pyöräilijää ahdistella lähiohituksilla.

Huoltoasemien ilmapumpuista harvoin irtoaa yli 6 bar painetta, maantiepyörän renkaiden kunnollisen paineen ollessa n. 8 bar. Useimmiten vastassa on surkea juuri ja juuri 4-5 bar saakka kykenevä laite.

Pubeista saa usein pastaa, joten sopiva tankkaus onnistuu helposti päivän mittaan.

Englannissa ei maantiepyöräilystä saa vastaavaa "erämaakokemusta" kuin Suomessa, sillä pieniä kyliä on usein jopa muutamien kilometrien päässä toisistaan.

Alla muutamia kuvia matkan varrelta. Spaldingista eteenpäin maisema oli paikoittain hyvinkin kurja, Grimsbyn aution ja rönttöisen kaupungin todella vetäessä apeaksi, mutta tässä sitä nätimpää antia, lähinnä viimeisen ajopäivän iltapäivältä Hullin lähistöltä.