Loma

Kuukaudet ovat vierineet, ja ensimmäisen UCLn suoman kesäloman aika on vihdoin koittanut Imperiumin helmassa. Ohjelmaan on mahtunut monenlaista arkista puuhaa pyörälenkeistä koko perheen pubitteluun, craft beer -hifistelyihin ja metsässä käyskentelyyn, mutta lomaan on sisältynyt tähän mennessä myöskin muutama varsinainen ekskursio. Näistä nyt siis lisää.

Kew Gardens on valtava kasvitieteellinen puisto Richmondin kaupunginosan kupeessa Lounais-Lontoossa. Täällä vietimme hauskan toissalauantain Taikan ja Nikon opastamana, he kun ovat statukseltaan puiston jäseniä. Alue on tosiaan kooltaan vaikuttava, ja se koostuu itse monipuolisen kasviston lisäksi historiallisista rakennuksista sekä vesistöistä.

Kilometrejä kertyi kun kiersimme puistoa aurinkoisena kesäpäivänä. Yksi hauskimmista nähtävyyksistä oli erilaisia heinälajikkeita esittelevä korttelisto, jonka olemus oli samalla hiomaton ja siisti ja ehkä juuri siksi niin kiehtova. Alueen historiallisista rakennuksista Kew Palacen keittiörakennus Royal Kitchens veti toistaiseksi pisimmän korren luokassaan. Todisteena retkestämme, alla kuva yhdestä monista näteistä lummekasveista joita alueelta löytyy.

Kewn jälkeen vuorossa oli maakuntamatkailua. Viime viikon maanantaina iskimme ystäväni Akselin kanssa pariksi päiväksi saaren aivan läntiseen kärkeen, Cornwalliin. Tavoitteena oli nähdä Britannian kesäistä maaseutua ja tietysti myöskin rannikkoelämää täälläpäin maailmaa. Aksel toimi kuskina, minä tarvittaessa kartanlukijana. Toiminta oli tehokasta ja reissun anti oli kokonaisuudessaan erinomainen.

Ensimmäinen yöpymispaikka reissullamme oli Penzance-niminen pikkukaupunki Cornwallin kärjen tuntumassa. Kaupunki itsessään ei säväyttänyt erityisemmin, joskin jo täällä valtaisat vuorovesivaihtelut pistivät vääjäämättä silmään. Kala tuoksui ja olutta löytyi.

Seuraavana päivänä kiersimme aivan Cornwallin kärkeä pitkin kartalla myötäpäivään, läpi Newlynin ja Mouseholen saapuemme viimein Senneen. Näistä toinen paljastui huomattavan idylliseksi vanhaksi kyläksi ja viimeinen käsitti lähinnä vaikuttavan surffarirannan.

Päivän varsinainen pääkohde ja matkan toinen pääetappi oli St Ivesin pikkukaupunki, joka sijaitsee Penzancesta katsoen saaren kärjen vastakkaisella pohjoisrannalla. Tämä paikka peittosi ensimmäisen yöpymispaikan oikeastaan kaikilla rintamilla, ja hyvä näin.

Kauniiseen ja historialliseen Cornwalliin tullee palattua tulevaisuudessakin. Tällöin tosin mielessä on pidettävä seuraava alueen paikkakuntia yhdistäviä teitä koskeva havainto: nämä tiet eivät selvästikään ole tehty yksittäistä hevosvankkuria leveämmän kulkuneuvon ajettaviksi.

Myöhemmin samalla viikolla toteutimme Johannan kanssa päiväreissun Cambridgen maineikkaaseen yliopistokaupunkiin. Juna kulki, ja pian talsimme vilkkailla uutta ja vanhaa yhdistävillä kaduilla collegejen ja kirkkojen täplittämässä eloisassa miljöössä. Kaupungissa on nätti kanava, ja se on varmasti parasta kokea punting-veneen kämmeneltä.

Luonteva vertailukohde kaupungille lienee Oxford. Tähän mittelöön ryhdyttäessä, kirjoittajan kokemusten perusteella jälkimmäinen vie voiton näistä kahdesta. Cambridge ei missään nimessä ole huono kohde, mutta turistien ja etenkin suurten (kenties tulevista opiskelijoista koostuvien) teinilaumojen läsnäolo teki meiningistä ajoittain hieman levotonta. Pubeja oli katukuvassa selvästi vähemmän kuin Oxfordissa, ja kaikenkaikkiaan jälkimmäinen näistä on kompaktimpi, monoliittisempi ja paremmin hallittavissa. Vuodenajalla voi tietysti olla suurikin merkitys, mutta tällä fiilispohjalla menen tältä erää.

Viimeinen tähänastisista kesäisistä ekskursiosta oli pitkä sunnuntaipäivä Canterburyn historiallisessa kaupungissa, tällä kertaa koko perheen voimin. Juna suhasi jälleen halki maaseudun. Perillä odotti mainio, idyllinen pikkukaupunki jonka väki oli ystävällistä ja ilmapiiri kokonaisuudessaan sellainen, jossa mieli lepää.

Kaupungin kuuluisin nähtävyys lienee Canterbury Cathedral, jota lähestyimme päivän aikana monestakin suunnasta käpyttelyn lomassa mutta lopulta pitkää kapeaa katua pitkin suoraan portille. Jopa Heta vaikuttui komean rakennuksen jylhästä olemuksesta.

Yksi kaupungin helmistä ja tämänkertaisen reissumme kohokohdista oli The Foundry -panimoravintola hiljaisella sivukadulla. Täältä löytyi aurinkoinen ja äärimmäisen viihtyisä terassinsopukka, jonne tarjoiltiin hyvää pubiruokaa ja panimon kelpo oluita.

Ympärillä olevien seurueiden kanssa syntyi jutustelua. Eräässä pöydässä istui hollantilaismies, pitkän linjan maahanmuuttaja, seuralaisensa kanssa, ja keskustelu soljui Imperiumiin asettautumisen ja englantilaisen kulttuurin parissa. Double IPA -tuoppi kourassaan mies totesi viimein mietteliäästi, että kaikelle on annettava aikansa. Työ kantaa hedelmää ja kärsivällisyys lopulta palkitaan.

Toisessa pöydässä istui leppoisa englantilainen lapsiperhe, ehkä hieman fudishuligaanin näköinen isä jo valmiiksi auringossa palaneena. Keskustelu osoittautui erittäin viihdyttäväksi ja leppoisaksi. Mies totesi työssään oppineensa että Suomessahan miehellä on kaksi mahdollista nimeä: Jukka tai Tomi. Perheen äidin liityttyä jutusteluun keskustelu siirtyi pikkuhiljaa lontoolaisen elämän kautta koiramaailmaan. Tällä välin Heta alkoi tehdä tuttavuutta perheen pienimpien kanssa, ja vuorovaikutus sujui pian luontevasti, etenkin lapsukaisten äkättyä ravintolan terassin rosmariinipensaan lehtien kelpaavan karvaiselle rusakolle. Osapuolten eron hetkeä pehmensivät pöydänkorkuisten ja nelijalkaisen lämpimät halit.