maanantai 16. heinäkuuta 2012

Musiikkia ja töitä

Viimeiset seitsemän päivää ovat olleet poikkeuksellisen kovaa rytinää. Siitä viive blogin päivityksessä. Kiitos kärsivällisyydestä.

Tomi ja Reetta palasivat isänmaahan perjantaina, mutta sitä ennen tapasimme Mamma Mia! -musikaalin merkeissä West Endissa tiistaina. Esitys oli varsin viihdyttävä, ja monet ABBAn biisit iskivät livenä kuin 'tuhannen megawatin totuus' Kirkan kuolemattomassa (joskin huonosti tunnetussa) laulussa konsanaan. Välitauolla saamani Pimm's-juoma sopi tunnelmaan erinomaisesti.

Istuimme torstaina viimeistä iltaa Marylebonen Green Man -pubissa, jonne olin löytänyt sattumalta noin kuukausi sitten tutkiessani aluetta. Panimon oma siideri oli tujua ja maistuvaa. Ravintola täyttyi klo. 19 mennessä lähes äärimmilleen, mikä kertonee iloisesta after work -kulttuurista jopa tässä hieman syrjäisemmässä pubissa. Ilta päättyi kuitenkin kohtuuteen.

Hieno kaksiviikkoinen tuli päätökseensä Warren Streetin asemalla, jossa Northern Line ja Victoria Line erkanivat.

Perjantaina olin luvannut lähteväni karaokeen työkaverini Roberton kanssa. Valmistautuessamme tehtävään Charlotte Streetin japanilaisessa ravintolassa googlasin keskustan karaokepaikkoja. Kartta näytti että Soho on taiteenlajille myötämielinen alue tässä kaupungissa.

Ensimmäisessä paikassa Poland Streetilla kävi ilmi, että konsepti täälläpäin on kallellaan karaokehuoneisiin, tyyliin Lost In Translation. Täällä ei tilaa ollut, mutta seuraavassa paikassa Frith Streetilla oli. Perjantain kokemuksen perusteella preferoin klassista Pata Ässä -rymyämistä, mutta menetteli tämäkin.

Halusin satsata keskiviikkona vastassa olevaan ryhmäpalaveriesitykseen, joten viikonloppu meni töiden merkeissä. Toiminta eteni mukavasti, ja saan kuin saankin esiteltyä ylihuomenna ensimmäisiä simulaatioita porukalle. Tänään ja huomenna tosin vääntö jatkuu vielä täysillä.

Lars järkkäsi äskettäin meille tunnukset jälleen uuteen laskentakeskukseen, tällä kertaa University of Southamptonin 8000-ytimiseen Iridis-klusteriin. Kun käytössä on supertietokone, kaksi laskentaklusteria ja oma kunnollinen pöytäkone, tekosyitä olla saamatta tuloksia tulevien vuosien aikana ei kertakaikkiaan ole. Tiedossa on mahdollisesti vielä yksi laskentakeskus näiden lisäksi.

Sunnuntaina kävin illallisella Tottenham Court Roadin sivukadulla Grafton Waylla paikassa nimeltä Ask Italian. Ravintola oli varsinainen löytö. 11 punnan hinnalla irtosi ensiluokkainen bruschetta ja pizza.

Jonkin aikaa sitten peruin The Guardianin tilauksen iPadille. Syynä oli se, että lehteä tuli luettua luvattoman harvoin. Tämän taustalla lienee kyseisen lehden melko korkealentoinen tyyli, ja olenkin miettinyt Guardianille perinteisempää korvaajaa. Juuri lähteneet suomalaiset Lontoon-kävijät suosittelivat The Timesia. Taustoitin hieman lehteä ja päädyin siihen että se vaikuttaa lupaavalta. iPad-versio on valitettavasti saatavilla vain ei-HD-resoluutiolla, mutta UCLn Academic Staff Common Roomissa on tämäkin lehti päivittäin luettavissa. Testauksen perusteella se vaikuttaa hyvältä. Saatan taipua oman paperiversion tilaamiseen lähitulevaisuudessa.

5 kommenttia:

17. heinäkuuta 2012 klo 15.31 , Anonymous Sakke kirjoitti...

Yo! Hyvä meno tuntuu olevan Lontoossa, vaikka en toki yritä edes teeskennellä ymmärtäväni sun duunista mitään! :D Mutta näistä sun teksteistä päätellen laiskana ei ole tarvinnut olla. Täällä taas on ollut aika rentoa nyt kesän aikaan, satunnaisia musahommia lukuunottamatta (katusoittoa, sovituksien tekemistä katusoittotriolle ym. pientä). Jospa tästä saisi vuoden päästä kandin paperit... :)

Cheers!

 
17. heinäkuuta 2012 klo 17.07 , Anonymous Isi/Lasse kirjoitti...

Hyvin siis menee. Mutta, aiheuttaako huipputason hardware-suorituskyky laiskuutta/tehottomuutta koodaamisessa??

Isi/Lasse

 
18. heinäkuuta 2012 klo 2.07 , Blogger Eero Holmström kirjoitti...

Yo!

Joo, mukavasti rullaa hommat täälläpäin. Kuulostaa hyvältä tuokin! Oletan että Sibelius-monumentti on ollut jälleen kohteena.

Tsemppiä vääntöihin. Sano muuten moro bändin jätkille kun tapaatte!

 
18. heinäkuuta 2012 klo 2.10 , Blogger Eero Holmström kirjoitti...

No ainakin vaarana on aina se, että koodia ajaa liian löysästi valituilla parametreilla ja siten polttaa laskenta-aikaa vaikka tarkkuus on jo 'tapissa'. Onneksi mulla on se tilanne, että tuo magnetismin mukaan ottaminen tekee laskuista tolkuttoman raskaita, joten kaikki on pakko optimoida huolella, heh heh.

 
18. heinäkuuta 2012 klo 14.50 , Anonymous äiti kirjoitti...

Aikamoiset myllyt olet saanut avuksesi tekemään raskaat laskutyöt! Eiköhän niille riitä pyöritettävää jos jaksat paahtaa hommia rivakasti. Tänäänhän olet esitellyt aikaansaannoksiasi ryhmässäsi, ja se jo panee vauhtia työntekoon kun oma ryhmä odottaa esityksiä uusista aiheista;)

Mamma Mia! musikaali tuo mieleen tasan kymmenen vuoden takaisen Lontoon-visiittini, jolloin Marie halusi mennä juuri tuota musikaalia katsomaan. Olin silloin hänen ja Kennedy Centerin lahjoittajien vieraana Dorchesterissa, käytössä limousiini ja meno sen mukaista. Tuo musikaali-ilta taisi olla se ainoa 'normaali' tapahtuma porukan kanssa, itsekseni kävin kyllä Globessa katsomassa Shakespearea kun he olivat jossakin kuninkaallisessa tilaisuudessa.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu